Nyt kompensoin tätä kuuntelemalla The Smithsiä.
Eilen ajelimme ratikalla sohvasurffarin kanssa ja oli ihan hauska päivä. Tulimme illalla junalla Malmille ja junassa joku 30 vuotta Suomessa asunut egyptiläinen alkoi selittämään minulle, kuinka minusta hohkaa jotain ihanaa energiaa ja tuon ympärilleni onnea... Se halusi kätellä minua ja piti sitten kättäni Rorska-tyyliin jotain kolme minuuttia, kunnes se ymmärsi, että halusin käteni jo takaisin. Ei meinannut siinä vaiheessa pitää pokka. Sitten se selitti, että tekee jotain onnelisuustutkimusta ja harrastaa reiki-hoitoa tai mitä se nyt on. Melkoisen... mielenkiintoinen heppu. Mutta siis kiva tietää, että minusta hohkaa onnellisuutta tuovaa energiaa. Että jos masentaa, niin tulkaa viereeni.
Käytiin syömässä siinä lippulaiva-Alkon vieressä olevassa Bravuriassa ja se oli itseasiassa ihan hauska paikka, ei mitenkään kauhean kalliskaan.
Hyvä juttu, että kevät tulee.
Melankoliaa ei pitäisi ajatella niin pahana asiana, ei se ole sama asia kuin masennus. Joskus on ihan hyvä lilluskella melankoliassa.
Olen todella huono yksineläjä oikeasti, ensinnäkin olen yksin kotona ehkä kerran viikossa ja toiseksi silloinkin vituttaa. Mutta kuitenkin on kiva olla oma kämppä.
Kello on kaksitoista, voisin syödä lounasta... Ai niin radiosta tuli jazz-versio Smells Like Teen Spiritistä. Se oli häröintä vähään aikaan.
Oodi päivälle:
Aamuauringossa näytämme kalpeilta
Kahvi ei ruskista ihoa
Mutta avaa silmät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti