All the killers should be killed

Sanonpahan vaan että GÖÖ.

Siis oikeesti. Opiskelen pääaineenani suomea, enkä ymmärrä verbiä "sepitä". En kestä. Olin siis tentissä, missä oli ensimmäisenä tehtävänä lueteltu jotain kielen ilmiöitä ja tehtävänantona "sepitä teksti, jossa käytät näitä kielen ilmiöitä" tms. No mitä minä teen? Kirjoitan hauskan tekstin? Eheei! Minä vain selitän termit. Silleen "tämä termi tarkoittaa, että plaplapla". Luulin oikeasti vastanneeni niin hyvin kaikkiin tenttikysymksiin kunnes hra A kertoi minulle asioiden todellisen laidan. Miten voin olla näin tyhmä, yhyy.

Huvittavinta tässä on se, että tämä asia on angstituttanut minua koko päivän. Mutta se johtuu siitä, että menestyn yliopistossa niin keskinkertaisesti ja kerrankin kun minulla oli mahdollisuus saada hyvä arvosana jostain muusta kuin vieraan kielen kurssista, mokaan kaiken olemalla vain idiootti. Siis yleensä olen vain laiska tai en yksinkertaisesti sisäistä kurssin asioita, mutta että en vain osaa vittu lukea tehtävänantoa, niin kuinka vajaata meininki voi olla. Ja miksi olen niin paska, yhyy, olin lukiossa vielä niin hyvä, en saa elämästäni enää onnistumisen elämyksiä.

Mutta ehkä musta voi näin tulla hyvä opettaja, kun ymmärrän vihdoin, miltä tuntuu olla paska koulussa. Siksihän opettajat ei koskaan ymmärrä huonoja oppilaita, koska ne on ite ollut niin helvetin hyviä.

Okei no en mä nyt niin paska ole. Mutta tänään vaan angstituttaa kaikki opiskeluun liittyvä.

Ja hidas netti.

Joo-ooo-o.

Piirsin tänään Lähimuistilla niin hienon Watchmen-kuvan!!

Että on tässä elämässä positiivisiakin asioita!

Ja märkä asvaltti tuoksuu niin hyvältä. Kaupunki on ihana.

Oodi päivälle:
Kun ei tapahdu mitään
 niin se mikä ei vahvista
 niin vituttaa
 vai miten se meni

Nukkuminen on synneistä pienin

Tekaistu kiire on huonointa kiirettä.

Oon kuunnellut tänään paljon juttua eri kulttuurien ymmärtämisestä ja ihmisistä. On tullut sellainen olo, että haluan taas vähän pidemmäksi aikaa ulkomaille asumaan. Pitää taas yrittää hakea vaihtoon. Tai johonkin työharjoitteluun. Mutta on matkailukin kivaa. Se on silti eri asia, kun elää ulkomailla arkea. En kuitenkaan ole kateellinen niille vaihtareille, joita valmennan viikon päästä, koska eka kerta on aina vaikein. Ei uudestaan ulkomaille lähteminen tunnu mitenkään pelottavalta ajatukselta. Eka kerta on aina vaikein.

Ilmoittauduin venäjän alkeiskurssille. Jee! Kielen aloittaminenkaan ei ole vaikeaa, kun on tottunut aloittamaan niitä. Mutta minulla ei oikeasti ole mitään käsitystä venäjästä! Tiedän miltä se kuulostaa ja tiedän, että siinä on paljon konsonantteja. Siksi tää onkin sairaan hauskaa! En ole opiskellut koskaan yhtään slaavilaista kieltä! Voi tätä riemua!

Taas onnistuin ostamaan Lidlistä tosi hyvää teetä. Hähää.

Ostin Hulluilta Päiviltä (...) P J Harveyn To Bring You My Loven. Jonka olen omistanut kyllä aikaisemmin, mutta kadottanut. Jollekin mystiselle lainausreissulle. Tuntekaa pistos sydämessänne kaikki jotka olette ikinä lainanneet tuota levyä minulta. Se on ehkä lempilevyni P J Harveyltä ja olen etsinyt sitä levykaupoista jo jonkin aikaan. Nyt löytyi hintaan 6,90 €! Olen nyt hyvin onnellinen. Pidän P J Harveystä paljon. Katsokaamme sen kunniaksi video.



Hienoa.

Äsken tulin junalla kotiin ja toivoin, että voisin tuntea useammin vähän vahvempia tunteita. Siksi nyt on hyvä kuunnella tuota levyä.

Voisikohan piparkakkutardiksen jäänteet heittää jo pikkuhiljaa pois.

On ollut jotenkin samanlainen olo kuin yläasteikäisenä. Tai joskus, en muista. Mutta että on vähän hukassa, eikä tiedä mitä haluaa, mutta ei oikeastaan tarvitse tehdä asialle mitään vaan elää vain elämää. Tai siis tällä hetkellä ei tarvitse tehdä mitään koulutus- tai työpoliittisia päätöksiä, mutta kuitenkin on sellainen olo, että ei tämä tässä voi olla. Että en ole varma haluanko tätä, mutta opiskelen nyt jonkun suunnitelman mukaan, koska ei ole parempaakaan tekemistä. Mutta sekin on ihan hyvä, koska elämä voi tuoda kaikenlaisia hauskoja yllätyksiä, eikä asioita sillä tavalla kannatakaan suunnitella niin lopullisesti. Tänään tätä huomenna hätä. Eikun siis.

En rasvaa käsiäni, koska kuivuuttaan punottavat käteni ovat tärkeä osa identiteettiäni.

Oodi päivälle:
Ollaan vaan
ahtaalla
Ah hah haa
ahdistaa
tahdistaa
tahdistin
sydäntä
Loppuisivatpa
patterit

Elämisen sietämätön keveys

Mulla on tosi hienot kynnet nyt.

Kävin katsomassa äidin kanssa Härmän. Se oli ihan hyvä leffa. Paitsi liian pitkä. Tuli sata kertaa sellainen olo "joo, tiedän miltä pelto näyttää, kiitos, voidaanko siirtyä seuraavaan kohtaukseen, ai järvi, joo tiedän miltä sekin näyttää, seuraava kiitos". Mutta silleen ihan viihdyttävä ja jännä. Ja Lauri Tikkanen oli niin hyvännäköinen. Tai siis kaunis. En kestä.

Yliopiston kahvilassa oli tosi hyvää juustokakkua ja seuraa!

Luin melkein kaksi tuntia antiikin kirjallisuuden historiaa. Skhole, mistä sana koulu on tullut, tarkoitti vapaa-aikaa antiikin kreikassa. Mutta vapaa-aikaa sellaisessa merkityksessä, että koska kaikki käytännön asiat on kunnossa, niin voi keskittyä kiinnostavien asioiden tekemiseen. Niinhän se on edelleen, jos joutuu käymään lapsena töissä, ei voi mennä kouluun.

Samassa kirjassa oli lainaus joltain antiikin reippaalta henkilöltä, joka sanoi, ettei ole koskaan vähemmän joutilas kuin joutilaana ollessaan eikä koskaan vähemmän yksinäinen kuin yksin ollessaan. Minä olen kyllä tällä hetkellä aika yksinäinen ja olen yksin.

Näin outoa unta, missä olin joku tummahiuksinen femme fatale. Unessa heräsin krapulassa jostain hotellista ja menin alas, missä oli pitkänmallinen ravintola, jota pitkin sitten kävelin ja noukin suuhuni pöydistä ja tasoilta ruokia ja juotavaa ihan röyhkeästi ja tiputtelin kanssa ruokia lattialle ja naureskelin. Ihmiset tuijottivat, mutta kukaan ei pysäyttäynyt, kun menin niin nopeasti. Sitten päädyin johonkin valkeaan aulaan ja heräsin...

Tuntuu, että on jotenkin lukossa. Töissä pitää esittää. Kaupan kassalla pitää esittää. Yhyyangst. Äh, olen varma, että auttaisi, jos vähän irrottelisi. Elo on ollut vähän ylihillittyä viime aikoina. Sellainen alkaa pitkän päälle vituttamaan. Todella.

Mutta Yu-Gi-Oh!-liigan uudestaan aloittaminen piristi jotenkin. Tai siis jee, Children's Card Games! Lapsuus kuuluu kaikille, myös aikuisille. Monipuolinen elämä on kivaa.

Julia Vuoren Sika-kirjat ovat ihania. Nekin piristävät. Yksinkertainen elämä on myös kivaa.

No niin saanko jo jonkun vuoden sekavuuspalkinnon.

Oodi päivälle:
Jalkapohjan kutina
on ikävää
ja finni tiedät-kyllä-missä
Mutta muut asiat ovat ihan kivoja

Missä tavataan, sillanko alla?

Palautin luentopäiväkirjan päivän etuajassa ja tuli hetkeksi sellainen olo, että on langat käsissä. Mutta tuskinpa vain. Huominen työpäivä ahdistaa ja pitäisi mennä jo varmaan nukkumaan, mutta nukkuminen tuo huomisen työpäivän lähemmäs, joten valvon. Ahdistaa myös valaiden tappaminen.

Mutta tänään oli mukavan turha päivä. Oikeesti. Jotenkin ajattoman mukava. Puolessa välissä päivää laitoin kevättakin päälle. Se on kevään merkki. Kaisaniemen puistossa oli krookuksia ja ympäriinsä juoksentelva ADHD-koira, mikäs sen nimi oli, joku Eetvartti.

Talkkunajauhosuklaa, jota ostin Virosta, on itseasiassa ihan sika hyvää! Tallinnan-matka oli kiva. Mummi on kanssa aika hauskaa seuraa.

Apua, langat ei kyllä oikeesti oo yhtään käsissä. Mut nautin mielelläni tyhjästä ja ihanasta auringonpaisteesta. Mitä hittoa on aurinkopuuteri?

En jaksakaan kirjoittaa enempää.

Oodi päivälle:
Päivälliskutsuja saadessamme
Olemme onnellisia ja haluttuja