I like it here can I stay?

Okei tänään heräsin kymmentä vaille yhdeksän ja kuuntelin koko aamun jazzia. Miksei eläkkeeni ole tullut tililleni?

Nyt kompensoin tätä kuuntelemalla The Smithsiä.

Eilen ajelimme ratikalla sohvasurffarin kanssa ja oli ihan hauska päivä. Tulimme illalla junalla Malmille ja junassa joku 30 vuotta Suomessa asunut egyptiläinen alkoi selittämään minulle, kuinka minusta hohkaa jotain ihanaa energiaa ja tuon ympärilleni onnea... Se halusi kätellä minua ja piti sitten kättäni Rorska-tyyliin jotain kolme minuuttia, kunnes se ymmärsi, että halusin käteni jo takaisin. Ei meinannut siinä vaiheessa pitää pokka. Sitten se selitti, että tekee jotain onnelisuustutkimusta ja harrastaa reiki-hoitoa tai mitä se nyt on. Melkoisen... mielenkiintoinen heppu. Mutta siis kiva tietää, että minusta hohkaa onnellisuutta tuovaa energiaa. Että jos masentaa, niin tulkaa viereeni.

Käytiin syömässä siinä lippulaiva-Alkon vieressä olevassa Bravuriassa ja se oli itseasiassa ihan hauska paikka, ei mitenkään kauhean kalliskaan.

Hyvä juttu, että kevät tulee.



Melankoliaa ei pitäisi ajatella niin pahana asiana, ei se ole sama asia kuin masennus. Joskus on ihan hyvä lilluskella melankoliassa.

Olen todella huono yksineläjä oikeasti, ensinnäkin olen yksin kotona ehkä kerran viikossa ja toiseksi silloinkin vituttaa. Mutta kuitenkin on kiva olla oma kämppä.

Kello on kaksitoista, voisin syödä lounasta... Ai niin radiosta tuli jazz-versio Smells Like Teen Spiritistä. Se oli häröintä vähään aikaan.

Oodi päivälle:
Aamuauringossa näytämme kalpeilta
Kahvi ei ruskista ihoa
Mutta avaa silmät

All I wanna do is have some fun before I die

Tylsää tylsää tylsää onneksi huomenna voi tanssijalan vipatus tyydytyksen saada. Aion niin bailaa ja unohtaa kaiken tän tylsän!! Kukaan ei ole kutsunut huomiseksi töihin, vähän olen onnellinen, jos en joudu huomenna töihin, ajatella, ois vapaapäivä, vaikka ei mua haittaiskaan, jos joutuisin.

Eilisestä alkoi ilmeisesti kevät. Kevään tuulahdus. Lumi sulaa. Kevät on sellainen toiveikas juttu.

Kävin eilen Mäkkärissä omg, ei ollut kyllä kovin erityinen hampurilainen, joo. Tein illalla teriyakihaimonnia!

Mikä on ikävin tunne maailmassa? Pettyminen on aika ikävä. Livenauhoitusten kuuleminen radiosta on myös ikävää.

Se on niin noloa jotenkin, kun väsyttää mielenkiintoisella luennolla ja sitten ihan hetkeksi päättää laskea päänsä pöytää vasten ja sitten havahtuukin vasta jonkun puolen tunnin päästä, että upsista keikkaa, hehheh, kuuntelin kyllä koko ajan!

Tilasin Suomalaiseen Siepparin ruispellossa, niin voin sitten omistaa sen!

Tänään nuortenkirjallisuuden luento oli jopa ihan kiinnostava. Ovatko länsimaisen kulttuurin nuoret naiset sitten jotenkin vapaita, kun voivat vapaasti harrastaa irtosuhteita ja sekstailla kenen kanssa tahansa? Ei ole mitään uskontoa tai muuta auktoriteettiä mihin vedota, jos ei halua nussia, ja sitten sen sijaan, että olisi vapaus toteuttaa seksuaalisuutta, onkin velvollisuus toteuttaa sitä. Eli oikeastaan meidän kulttuurimme naiset ovat ihan yhtä vähän seksuaalisesti vapaita kuin vaikka ne muslimit tai kristityt, joiden on harrastettava seksiä vain sen yhden ja ikuisen aviomiehen kanssa.

En myöskään tahdo ymmärtää sitä, miksi jotain uranaista pidetään niin paljon vapaampana kuin kotiäitiä. Kaikki, miehet ja naiset, joutuvat tekemään uhrauksia, jos haluavat jotain. Uranainen on opiskellut ja tehnyt paljon töitä saavuttaakseen taloudellista vapautta, kotiäiti taas on ollut käydät täynnä lastenhoitoa ja kotitöitä. Mutta mikä saatana tekee kummastakaan yhtään sen arvokkaampaa...

Tietenkin meidän näkökulmastamme kaikessa on kyse valinnanvapaudesta. Vapaus päättää kenet nai ja ketä nai, nuoleeko pomonsa vai miehensä persettä. Kyse on vain siitä, kenen tahtoon alistumalla saa itsensä kannalta miellyttävimmän lopputuloksen. Vain siitä. Enkä nyt puhu enää naisista, vaan kaikista ihmisistä.

Mutta ei sitä ehkä pidä ajatella noin. Että alistuu jonkun tahtoon. Maailmassa nyt vain on sääntöjä ja hierarkioita ja sellaisia. Aina on tehtävä kompromisseja. Muuten joku sininen ukko voi räjäyttää kappaleiksi Etelämantereella.

Tai no itseasiassa aina ei ole tehtävä kompromisseja. Siksihän maailmassa on kivempaa nykyisin, että ihmiset ovat kyllästyneet kompromisseihin ja kapinoineet. Noh, meillä on siis valinnanvapaus tehdä kompromisseja tai olla tekemättä. Vittu tästä filosofioinnistani ei tule yhtään mitään.

Korkokengillä on muuten aika hyvä kävellä tollasessa kelissä, kun ne korot saa upotettua lumeen, eikä liukastele.

Just no moi.

Oodi päivälle:
Eteeriset öljyt
kuten bensiini
kiihottavat
ko ne
sinua??

Fasistifeministit

Ajattelin lähteä kohta uimaan. En vielä. Tähän aikaan on ruuhkaa.

Raivostuttaa kaikki niin tyhmä tänään. Kuten Leevi Lehdon uusi käännös James Joycen Ulysseksestä. Sain kunnian lukea kurssimme yhteydestä siitä yhden jakson. Jos ajatus, että käännetään englannin she-pronomini suomeen keksimällä sille uusi sana "hen", tuntui paskalta, niin vielä paskemmin se toimi. "Ajattelin hentä. Henen vuokseen tein sitä ja tätä." Siis sanoisinko jopa, että... vittu mitä paskaa. Hen? HEN?? Mutta erään kurssin ihana luennoitsijamme, joka on melkoinen Joyce-asiantuntija, oli myös sitä mieltä, että aika huono ratkaisu tuo "hen". Että en ole yksinäni vihainen. Vissiin tota kääntäjää on yritetty saada luopumaan typerästä ideastaan, mutta itsepintaisesti hän haluaa tehdä uuden paskan käännöksen Pentti Saarikosken vanhan paskan käännöksen tilalle. On kuitenkin hyvä, että samasta kirjasta on mahdollisimman monta paskaa käännöstä. Paskaa.

Toinen juttu, mikä on paskaa, on sota ja pahuus. Ja se että pahat ihmiset ovat keskuudessamme. Naapurisi voi pitää tytärtään lukittuna kellarissaan vuosikymmeniä ja elää ulkoapäin normaalia elämää, koska typerillä pinnallisilla arvoilla toimiva yhteiskuntamme antaa siihen mahdollisuuden. Että vaikka olisit kuinka vitun fucked-up tyyppi tahansa, niin jos osaat tervehtiä, käydä ajallasi töissä, maksaa verosi ja ajaa ehkä autoa, niin siinäpähän sitten elät tyttärtäsi kellarissa pitäen. Sitten vaikka olisit kuinka sydämellinen tyyppi tahansa, niin jos sinua ahdistaa käydä töissä ja asioiden hoitaminen kunnolla ei oikein onnistu, niin jumalauta sinua katsotaan kieroon. Vittu sanonpahan vaan että vittu mitä paskaa. Vitun paska yhteiskunta ihan oikeasti saatana.

Ja kiitti joku kuollut itävaltalaiskirjailija Ingeborg Bachmann (?) että sait minut ajattelemaan tällaista.

Tästä voisi tulla joku saaterin kirjallisuusblogi, kun puhun koko ajan kirjallisuudesta. Kirjallisuudentutkimuskin on joskus paskaa.

Todennäköisesti syy vihaisuuteeni tänään on hiertävät rintaliivini.

Enkä oikeastaan siis ole vihainen tai pahalla päällä. On vain monia asioita, jotka vihastuttavat. Ai niin kreikkalaispolojen tilannekin vihastuttaa.

Mutta ilahduttavia asioita on myös paljon. Kuten se, että maailmassa on kuitenkin ihan sairaasti hyviä kirjoja. Olin vähän aikaa varma, ettei ehkä ole. Nyt olen varma, että on. Olen myös varma, että kirjoitan itsekin kirjan. Se tulee kuulumaan hyviin kirjoihin.

Ilahduttavaa on myös se, että ulkona ei ole enää niin kylmä. Ja sain kirjeen tänään, hauskan kirjeen vieläpä.

Näin niin älytöntä unta, missä olin lukenut tosiaan sen Ulysseksen uuden käännöksen yhden jakson ja tulkitsin, että siinä piilomerkityksellisesti kuvataan homoseksiä. Näin tämän saman unen viisi kertaa. Siinä varmaan sitten oikeasti kuvataan sitä.

Olen myös tänään halunnut olla mies. Haluan edelleen. Silläkin saattaa olla jotain tekemistä hiertävien rintaliivien kanssa.

Häh häh.

Oodi päivälle:
Vittuakos mulkkaat
kun korjaan tissejäni

Jäähyväiset taseille

Parikin juttua.

Sieppari ruispellossa oli ihan sika hyvä kirja! Jess! Kerrankin minut on pakotettu lukemaan hyvä kirja! Tosin hyvistä kirjoista on joskus vaikeampi tehdä analyysejä... Ne haluaisi pitää silleen sydämessään eikä kirjoitella paperille tulkintojaan.

En ymmärrä, miksi eilen minulla ei ollut mitään ongelmaa herätä joskus varttia yli kuusi ja olla töissä kahdeksalta, mutta tänään sain itseni hädin tuskin kammettua sängystä ylös kymmenen minuuttia ennen kuin olisi pitänyt olla jo lähdössä (en kuitenkaan myöhästynyt!), vaikka olin menossa kymmeneksi luennolle. Se on se pelko. Töihin herää aina, koska ei uskalla edes ajatella niitä hirvittäviä seurauksia, mitä seuraisi, jos myöhästyisi. Se olisi niin noloa. Pienet teinit olisivat jääneet ilman aamuista mantsan tuntiaan. Mutta luennolta myöhästyminen nyt ei kiinnosta ketään, eikä oikeastaan sekään, meneekö sinne. Niin ei pelota. Pystyy jatkamaan unia. Esmes eilen heräsin jo joskus neljältä aamulla, kun ajattelin, että kello on varmaan jo liikaa. No ei minua kyllä enää tietoisesti pelota, koska tiedän, että herään. Mutta se on se alitajuinen pelko, katsokaas.

Sain kertoa eilen 15-vuotiaille miehen sukupuolielimistä. Rahasta. Elämäni tähtihetkiä.

Mutta tänään oli siis kauheaa rynnätä aamupalatta luennolle, koska olin jo ollut nukkumaan mennessäni nälkäinen. Onneksi Allu toi mukanaan suklaata.

Vaikka ei ole kyllä ollut jotenkin ruokahalua.

Siis ihan oikeasti, pidän kaikista natsijutuista. En malta odottaa tuota uutta Iron Sky -leffaa! Olen kyllä odottanut sitä jo vuosikausia. Natseja kuussa. Hervotonta! (Hervotonta on niin hieno sana, jota tuo päähenkilö toisteli Siepparissa koko ajan.) Mutta siis oikeesti, tollaset absurdin sadistiset seksikkäästi pukeutuvat jutut. Ärsyttää tämä yhteiskunta, kun ei saa rauhassa tykätä natseista ilman että kaikki salee luulevat, että on itse joku natsi.

Suomessa pitäisi olla enemmän univormuja. Miksei ole. Miksi täällä kaiken pitää olla aina niin kasuaalia. Ja tuttavallista. Kasuaalin tuttavallista. Haluan teititteleviä univormumiehiä.

Haluan oikeastaan nukkua. Näin hauskan unen.

Ai niin joo, ajattelin alkaa taas tekemään oodeja! Siispä, päivän oodi:

Kävelkää
Päätä särkee
Kun asemalla pakkaslumi narisee liian kovaa
Ja kävelen Hesaria liian kovaa
Ja päätä särkee

Tai ehkä enemmänkin heikottaa

Ettette vaan kehtaisi aspiriinia ehdottaa

Polyseksuaaliset pervertit

Hieno viikonloppu! Suorastaan irtiotto arjesta kuin kylpyläloma konsanaan. Heh.

Tulin kotiin ja koska mulla on aivan hirveästi kaikkea tekemistä, en tee mitään. En saa tuota Siulasiin tulevaa kirjoitusta kirjoitettua. Ideat loppuivat puoliväliin. Ehkä teen japanin läksyt, niissä ei tarvitse luovuutta. Ehkä luen Tarzania.

Viime aikoina on ollut sellainen olo, että tässä tämä elämä nyt on, opiskelen ja sitten valmistun ja teen töitä ja joskus käyn kahvilla ja joskus sushilla, mutta että ei ole oikein mitään päämäärää, vain ennaltamäärätyn suorittamista ja loppuunsaattamista. Todella masentavaa. Mutta nyt tämän hienon viikonlopun jäljiltä olen virkistynyt ja tajunnut, että elämä on yllätyksellistä ja täynnä boheemeja mahdollisuuksia boheemiin patjaelämään ulkomailla!! Parempi vain elää täysillä ja tavoitella taivaita, vaikka asiat joskus menisivätkin pieleen, koska paskoissa jutuissakin on puolensa. Mutta sellainen apaattinen hiekotettua tietä pitkin vaeltaminen saa jäädä! Hah!

Jes, ei tarvitse enää kuunnella vaalijuttuja. Paitsi jos ihmiset aikovat jauhaa kauankin vaalituloksesta. Mutta mulla tulee niin ikävä Tarjaa!

Joo ei mulla muuta. Tekisipä joku muu puolestani tylsiä analyyseja.