Death-T

Taas maanantai ja kirjoitan blogiin.

Piti tehdä kaikkea luentojen jälkeen, mutta alkoi kuukautiset. Tämä aihe varmasti kiinnostaa kaikkia, joten kerron lisää. Oli niin helvetillisiä kipuja ja paha olo kuin jossain krapulassa, etten pystynyt tekemään muuta kuin kieriskelemään sängyllä ja lukemaan Yhteishyvää. Olisinpa pystynyt lukemaan edes jotain kirjaa, mutta ei, pystyin lukemaan vain Yhteishyvää. Yhteishyvä... En ymmärrä kuukautiskipuja, nainen on ihan perseelleen suunniteltu. Mitä voi kuvitella saatavan aikaiseksi jostain helvetin kylkiluusta, häh? Krapulamaista oloa viattomille! Se mies, jonka kylkiluusta minut on veistetty, oli varmaan ihan tuhannen tuiterissa!

Nyt on jo niin hyvä olo, että tulin tuijottamaan konetta järkyttyneenä siitä, etten taaskaan saanut mitään aikaiseksi. No ehkä siivoan kohta tuon vessan. En näe aamulla meikata itseäni, kun peili on niin täynnä tahroja.

Viime vuonna koin kaksi elämäni hirveintä krapulaa ja en halua kokea sellaisia enää ikinä. Mutta ne on ehkä vältettävissä mm. välttelemällä vanhaa virolaista likööriä?

Sen sijaan voin juoda kallista (kuulemma yli kympin!!) viiniä, jota Aleksi toi Ruotsin-laivalta. Miksiköhän aloin selittää juomisesta. Kyllästyttää ihan vitusti tällä hetkellä ryypiskely. Silleen ilman mitään hauskaa pointtia.

Tänään sillä sekoluennolla oli jälleen sekoja juttuja. "Kuoleminen tekee kuolemisen mahdottomaksi" oli ehkä paras oivallus. Ei voi enää kuolla, jos kuolee, tattadaa hei!

Olen myös löytänyt ylivoimaisesti tylsimmän oman pääaineeni kurssin, nimittäin Kirjasuomen kehityksen! Mutta olen myös jo kypsynyt niin vahvaidentiteettiseksi suomen opiskelijaksi, että voin vihata jotain Agricolan tekstien ortografian analysoimista niin paljon kuin haluan tuntematta itseäni huonoksi fennistiksi! Duh!

Huomenna pitää käydä taas kansalaisvelvollistelemassa.

Pöytä on katettu.

Okei, vietän iltaani katsomalla YouTubesta MAINOKSIA. Surullista. Mutta tää oli vaan niin söpö, että pakko laittaa tänne.



Aww.

Tomaatti ja suola on vaan maailman parhaita asioita.

En osannut selittää maahanmuuttajaoppilaille tänään niinkään yksinkertaisia sanoja kuin piilukkokivääri ja apteekkiupokas...

Rakastan valvoa illalla ja nukkua aamulla. En liikaa kumpaakaan, mutta silleen keskimääräisesti, niinku valvoa vaikka kahteentoista ja herätä kymmeneltä. Tarvitsen paljon unta. Sitten minua ärsyttää, kun olen vaikka kuuden tunnin unien seurauksena ihan töttöröö, mutta jos alan selittämään, että "oi voi, nukuin vain kuusi tuntia", niin monet ihmiset katsovat oudosti, koska heille se on ihan riittävä uni! Yleensä sanonkin vain, että nukuin huonosti. Tai sitten en sano mitään, vaan olen vain töttöröö. Ongelma ratkaistu. Enkä minä nyt niin töttöröö ole.

Viron kieli on niin söpöä, en kestä, miksei se tyhmä jatkokurssi mahtunut lukkariini. Ajattelin omatoimisesti kuitenkin lukea tuon oppikirjan loppuun.

Kissani on söpö.

I could die for you

En eilen juonut edes paljoa, mutta aamulla oli krapulaa muistuttava olotila. Ehkä se on se kirottu punaviini...

Hyvä että Pekka Haavisto pääsi toiselle kierrokselle. Pääsisipä presidentiksikin. Toivottavasti vähään aikaan ei ole tulossa vaaleja. Politiikka on liian isoissa määrissä kauhean väsyttävää.

Tänään opin taas niin diippiä kamaa! Meidän jokaisen sisällä asuu nimittäin kirja! Kirjailijat ovat vain kääntäjiä, käännämme sisällämme olevan kirjan ymmärrettävälle kielelle. Mutta sitä ei voi pakottaa, se vain putkahtaa sieltä joku päivä. Että tosi kiva.
Kohtalonuskoa?

Ja tätä kaikkea diippiä shittiä tuun tarvitsemaan ihan sairaasti, kun opetan päivät pitkät jotain suomen passiivin muodostusta. Siksi tuo kurssi onkin niin hauska. Minun on käytävä se, jotta voin valmistua ja pätevöityä haluamaani ammattiin, jossa en tule tarvitsemaan mitään tietoa tuolta kurssilta. Just parasta! <3 Tai sitten voin soveltaa omaksumaani, esimerkiksi uskotella kaikille maahanmuuttajille, että suomen kieli asuu heidän sisällään, se pitää vain löytää sieltä!!!

Luin tuossa taas Pikku Naisia ja nukahdin. Heräsin vähän vaille yhdeksän, kun isä soitti ja päätin sitten juoda kahvia, mutta se ei ehkä ollutkaan kovin hyvä idea, jos pitäisi mennä aikaisin nukkumaan... Mutta siis Pikku Naisia, olen ihan varma, että tässä on joku salaliitto, kun kaikki selittävät, miten ihana ja ihastuttava ja kepeä ja mukava kirja se on. Siis Siru, äiti, mummi, random kurssikaveri, vitun kaikki!! En pysty lukemaan sitä kuin vartin kerrallaan ja silloinkin yleensä lähinnä nukahdan. Jumalauta ne vain neulovat ja lukevat!!?? Ja se ei ikinä lopu, olen varma, että joku lisäilee siihen sivuja sitä mukaan kun luen sitä.

No okei, on siinä välillä ihan hauskojakin kohtia.

Mutta en silti ymmärrä, miten siitä voi PITÄÄ. Ja se kurssikaveri vasta pelottava olikin, selitti, että minun pitää päästä siihen sisälle, voin vaikka koittaa lähestyä sitä elokuvaversion kautta ensin. Siis jos en pääse johonkin kirjaan sisälle, niin sitten en pääse, on tässä elämässä tarpeeksi kirjoja luettavana, että rupeaisin oikein väkisin sisäistämään jotain yli sata vuotta vanhaa nuorten kristillistä propagandakirjaa! Jo on perkele!!

Olen ehkä surkein kirjallisuuden opiskelija ikinä... Onneksi se ei ole pääaineeni. Pelottavimpia ovat ihmiset, joiden pääaine on yleinen kirjallisuustiede ja sivuaine kotimainen kirjallisuus (tai toisinpäin). Siis... mitä.

Selitän vain jotain opiskelujuttuja. Ei kai tässä muuta oikein tapahdu. Miksei Finnair ollut matkamessuilla? Turkish Delightit ovat hämmentäviä. Alemin nuorempi baarimikko on niin asenne, kun tanssii aina kun ei ole ketään tiskillä. Ja ihan hyvää pizzaakin sieltä saa, juustoisaa. Mutta oon sitä mieltä, että Mäkikuplan pizza on parasta ja lonkero! Ei oo siellä tullut käytyä vähään aikaan.

Rauhaa ja rakkautta.

Sydämeni on tyhjä kuppi

Vastauksestani Millan kommentiin kommenttiini Millan blogiin tuli niin pitkä, että teenkin siitä oman blogimerkinnän lol!!

Meillä alkoi kurssi Kirjallisuuden aseman muutoksia 1900-luvulla. Käsittelimme alkuun... ööh... kirjallisuuden aseman muutosta, ja nerokkaan oloinen dosentti Teemu Ikonen esitteli meille nerokkaan oloisten 1900-luvun alun kirjallisuuden vaikuttajien, tärkeimpänä Hugo von Hofmannsthalin, ajatuksia ja tällainen juttu niiden kautta sitten avautui minulle ja muille poloisille kurssitovereilleni.

Kieli esittää aina todellisuuden harhaanjohtavasti, se on siis riittämätöntä kuvaamaan todellisuutta. Siis selkeämmin sanottuna jokaiselle jokainen sana antaa aina erilaisen mielikuvan. Jos yrittää kuvata kielellä todellisuutta, on se yhtä turhaa kuin yrittäisit kuvata kattavasti näkemääsi unta kaverillesi. Hän ei voi tietää koskaan, millaista unessa oikeasti oli. Kukaan ei ymmärrä meitä. Ei ole yhteistä kieltä. Olemme yksin. Siis oikeesti, ton kurssin jälkeen puolet on jossain terapiassa, vitun masentavaa settii!!! Toisaalta mitä se terapia auttaa, kun kielellä ei kuitenkaan voi kuvata niitä tuskan tunteita... Eiiih... Olisinpa mennyt opiskelemaan matematiikka, ajattelin, MUTTA!!

Jännittääkö??

Kielitietelijät ja muut vastaavat ovat tiedemiehiä! On mahdollisuus kehittää kieltä, löytää "eräs kieli", kieli sanojen takana, kieli, jolla voi kuvata todellisuutta!! Ei kuule 1800-luvullakaan oltais kelattu, että ihminen käy vielä Kuussa, mutta kuinkas kävikään?! Ehkä todellisuutta kuvaava kieli on mahdollista löytää! Vau!!

Tosin nyt illalla kelailtuani asiaa, olen oikeastaan sitä mieltä, että ehkei todellisuutta olekaan...

Naapurinrouva ei saanut oveaan auki ja puhui kanssani taas siitä saatanan synkkään menneisyyteeni kuuluvasta vesivahingosta, joka häntäkin oli siis kohdannut. Onneksi hän sitten sai ovensa auki, kun palasin roskia viemästä.

Niin tuosta kielestä vielä sen verran, että sitten joku kirjallisuuden ajattelija myös ajatteli, että ehkäpä kirjoittaminen ei olekaan aivan älytöntä, koska lukija voi löytää sanoista enemmän todellisuutta kuin kirjoittaja, jolloin ne kuitenkin palvelevat jotenkin maailmaa, vaikkeivat edistäisikään kirjoittajan ja lukijan välistä ymmärrystä.

Ei hitto, nyt on kyllä taas diippii settii!!

Mut siis ihanaa, mulla on tätä kurssia peräti kaks kertaa viikossa! Tuun niin hajoo! Ihanaa!

Tosin tää kahdeksan tunnin maanantai ei kyllä oo kovin hauska. Kahdeksan tuntia töissä on ihan ok, mutta jotenkin kahdeksan tuntia putkeen luennoilla vailla aikaa syödä välissä (miten niin eväät on keksitty?) on aika uuvuttavaa. Onneksi sit muut päivät on rennompia.

Ja Haksun kielioppikurssi on ihana, olin niin kaivannut jostain passiivista ja nollapersoonasta jauhamista noiden syksyn kirjallisuusluentojen jälkeen.

Ottakaa asiat vähän rennommin. Kaikki. Sinäkin. Ja minä. Ihan vitun kaikki.

Oon nyt jotenkin tykästynyt The Gossipiin?

No moi.

Freestyle.

Pöllin tällasen jostain Facebookista ja teki mieli tehdä.

Vastaa VAIN yhdellä sanalla, ei mitään selittelyjä.
. Missä kännykkäsi on? – Laukussa.
. Kumppanisi ? - Tulevaisuudessa.
. Hiuksesi? - Pitkät.
. Äitisi? - Ihana.
. Isäsi? - Kummallinen.
. Unesi viime yönä? - Unohtunut.
. Mielijuomasi? – Appelsiinimehu.
. Unelmasi/tavoitteesi? – Hauskuus.
. Missä huoneessa olet? - Ainoassa.
. Harrastuksesi? - Mielenkiintoisia.
. Missä haluat olla 6 vuoden päästä? - Ulkomailla.
. Missä olit viime yönä? - Sängyssäni.
. Jotain, mitä sinä et ole? - Uskonnollinen.
. Muffinssit? - Tylsiä.
. Toivelistalla? – ISK.
. Paikka, missä synnyit? – Helsinki.
. Mitä teit viimeksi? – Söin.
. Mitä sinulla on ylläsi? - Villapaita.
. Lemmikkisi? - Kissa.
. Ystävät? - Ihania.
. Elämäsi? - Hämärä.
. Mielialasi? - OK.
. Ikävöitkö jotakuta? - Usein.
. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? – Farkut.
. Lempikauppasi? - Kirpputorit.
. Lempivärisi? - Pinkki.
. Milloin nauroit viimeksi? - Äsken.
. Milloin viimeksi itkit? - Viime vuonna.
. Paikka minne menet yhä uudelleen ja uudelleen? - Koti.

Älä mene pyöräilyvaatteissa kirkkoon

Ahdistaa tosi oudolla tavalla?

Heräsin neljältä yöllä, kun jouluvalot taas tipahtelivat.

Olen alkanut kirjoittamaan unipäiväkirjaa. Tuossa on muuten tahallinen rektiohäiriö, koska olen kielianarkisti ja sitä mieltä, että se on sallittava, että alkaa-verbin kanssa käytetään ma-infinitiiviä. Jo nyt on saatana! Siis oikeasti, riippuen onko siinä ma- tai a-infinitiivi, niin vivahde muuttuu! Ettekö te vitun Kotus-perseet tajua sitä, häh?? (Niin, raivotkaa te toiset vaan yksilöiden ja homojen oikeuksista joillekin poliitikoille, minähän raivoan kielen käytön vapaudesta Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle, eikun siis onko se nykyisin vain Kotimaisten kielten keskus??) Siis mietitäänpä nyt, aletaan vaikka juosta tai juoksemaan. Jos alan juosta, niin aloitan siis nyt juoksemisen. Olen ensin kävellyt, nyt alan juosta. OK? No jos alan juoksemaan, niin silloin aloitan juoksemisharrastuksen. Että alan juoksemaan aina keskiviikkoisin, näin kohennan kuntoani. Niin että näin. Ja oli vivahde-erojuttu mitenpä vaan, niin molemmat muodot pitää joka tapauksessa sallia, kuten esimerkiksi ehtiä-verbin kanssa. Ehdin tekemään tai ehdin tehdä, se on sallittu jo aikoja sitten. MIKÄ VITUN ONGELMA SEN ALKAA-VERBIN KANSSA ON.

...

Okei.

Musta on kuitenkin ihan hyvä, että puran ahdistustani näinkin kypsästi.

Tähän väliin kuva Vantaankoskesta. Tämä kuva latautuu koneelle JOKA IKINEN KERTA, kun lataan kuvia kamerastani koneelleni. Että nauttikaa nyt tekin siitä. Tämä on 2010 keväältä. Olin kävelyllä isovanhempieni kanssa.


Katsoin äsken Linnunradan käsikirjan liftareille. Se oli aika hauska! Mutta ei olisi ollut ehkä niin hauska, jos ei olisi lukenut sitä kirjaa. Mutta Martin Freeman on ihana. Oon niin faniutunut siihen. <3

Hassua, en malta odottaa, että pääsen töihin ensi viikolla.

How you'd have a happy life if you did the things you like

Ahdistun muiden ongelmista enemmän kuin omistani. Koska omat ongelmat ovat sellaisia, että voi vain päättää, että ne eivät ole ongelmia, mutta ei muiden asenteille heidän ongelmiaan kohtaan mahda mitään. Sitten pitää vain olla ahdistunut niistä. Niin kuin mummin selkävaivoista. Ööh. Ei liittynyt ehkä mihinkään.

Vuosi on vaihtunut, joten kelataanpa edellistä, koska se on hauskaa. Vuosi 2011 oli... öö... tavallinen vuosi. En muista siitä mitään? Mitään erikoista ei tapahtunut kai? Tai sitten tapahtui niin paljon kamalia asioita, että valikoiva muistini pyyhki taas kaiken. En usko kuitenkaan. Ehkäpä vuosi 2011 koostui pienistä kivoista ja pienistä ikävistä tapahtumista. Ei mitään mullistavaa siis. Mutta kyllä se oli varmaan keskiarvoltaan ihan kiva vuosi. En minä nyt tiedä, onko mikään vuosi oikeastaan ollut mitenkään ultimaalisen kamala. Tai no jaa. Vuosi 2003 oli ehkä hirveä ja 2004 kanssa vähän ja 2006? Mutta niissäkin vuosissa oli tietenkin kaikkea kivaakin. Tai ehkei vuodessa 2003. Se oli ehkä oikeasti ihan saatanan perseestä!!! Voi jumalauta, en haluaisi kokea sitä ikinä uudestaan!! Hienoa voida myöntää se! Ööh. Mitä nyt taas.

Tähän välikevennys.


Voisinpa vain pelata Zeldaa. Mutta olen loppupomossa ja hoitanut melkein kaikki sivujuonet ja silleen. Hmm. Voisin piirtää kaikenlaista, niin piirtoisa olo, oihh, mutta on niin paljon ideoita, tai siis ainakin aiheideoita, etten tiedä mistä aloittaa. Tai siis aloitin jo. Piirsin jo kaksi kuvaa. Mutta mistä jatkaa.

Odotan innolla, että pääsen kohta hetkeksi pois Helsingistä. Ei sillä, että minulla olisi mitään vihamieltä rakasta kotikaupunkiani kohtaan ikinä (nyt tämä kuulosti ironialta...), mutta ei jaksa olla aina samassa paikassa ihan oikeesti. Ja turhauttaa, tapahtuuko täällä mitään kivaa?? Tapahtuuko jossain jotain kivaa? Miksei enää ole kotibileitä? Tai siis miksei minua kutsuta niihin? Haluaisin mennä tanssimaan! Talvella on ärsyttävää, kun pitäisi pitää paljon vaatteita ulkona, no joo, voihan ne riisua tanssimaan mennessä. Valitan muuten aina, että haluaisin mennä tanssimaan. Jos olen tanssinut, niin sitten hehkutan sitä. Ja vaikka olisi paljon kaikkea muutakin haluttavaa, niin aina vaan selitän siitä kuinka haluan tanssimaan. Siis häh. Haluaisin myös sieniä. Ja en nyt puhu herkkutateista.

Nyt saatana jotain tälle unirytmillä tehtävä on, painun pehkuihin.

Olen muuten nykyisin sinkku. Hämmentävää.