Pöydälläni on jostain syystä rypistetty ostoslista, joka ei ole kirjoittamani. Se on ehkä isoäitini kirjoittama. Siinä lukee rasvatonta tuoremehua? Wtf? Ne ovat kyllä eri riveillä, että ehkä se rasvatonta tarkoittaa maitoa, mutta isoäitini ei ole jaksanut/muistanut kirjoittaa siihen maitoa. Mutta siis miksi minulla on tämä ostoslista pöydälläni rypistettynä?
Näin painajaista, että menin taas lentokentälle töihin. Yhtenä yönä näin painajaista, jossa näytin oppilaille leffaa, mutta laitoin television kiusallani luokan taakse.
Outo fiilis tänään. Eilen näin Lidlissä ihanan äiti-ihmisen, joka antoi pienen poikansa maksaa ostokset ja olla muutenkin mukana kaikessa. Siitäpä tulee varmasti upea ja vastuuntuntoinen poika. Tuli hyvä mieli.
Ja eilen soi Radio Helsinki, kun kävimme S:n kanssa kahvilla Taikalampussa. Kokeilin kyseistä kanavaa sitten himassakin, ja siis mitä hittoa, vihdoin hyvä radiokanava!! Siis vihdoin! Miksei kukaan ole kertonut minulle, että sellainen on olemassa? Miksei? Nyt olen kuitenkin todella onnellinen! Radio on jotain hyvin kivaa ja mukavaa ja ei-niin-nykyaikaista ja ymmärrettävää ja mukavaa. Lisäksi olen hyvä juoksemaan.
Hassua, kun tuossa sillan toisella puolella pyörii aina iltaisin jotain muslimeja valkoiset pipot (tai mitä ne nyt sitten on) päässään. Ja sitten niitä virtaa sinne joka suunnalta. Ja ne on sellaisissa hameissa. Mutta siinä ei näy mitenkään, että siinä olisi jotain moskeijaa, ne vain ravaa pizzerian viereisestä ovesta sisään ja ulos. Piilomoskeija!
Nyt kerron mikä on väärin! Mediassa ja kaikessa keskustelussa ylipäätään annetaan aina kaikki huomio PAHOILLE IHMISILLE. Oikeasti. Mutta uskon, että suurin osa maailman ihmisistä EI OLE PAHOJA. Miksi PAHAT IHMISET saavat kaiken huomion? Tämä on mielestäni väärin.
Ihan itku tulee.
Nyt vastapainoksi kerron siis pari uutisotsikkoa HYVISTÄ IHMISISTÄ:
"Eilen Lidlissä hyvä äiti ja kiva pikkupoika!"
"Harras muslimi pyöräili sillan yli!"
"Mummo leikkasi lapsenlapselleen kääretorttua!"
"Kassapoika toivotti kaikille asiakkailleen hyvää päivänjatkoa!"
"Junankuljettaja odotti junaan juoksevaa matkustajaa!"
No siinä näin ensi alkuun. Näillä saisi jo lehden aikaiseksi.
Ja kyllähän paikallislehdissä on usein kaikkia iloisiakin juttuja.
Oodi päivälle:
Varo ettet tipu
orjalaivan laidan yli
tähän kylmään homeiseen leväiseen lahteen
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
lauantai 19. toukokuuta 2012
Don't think twice; it's the only reason I'm alive
En sitten vissiin lähtenytkään mihinkään. On ollut vähän ongelmia päätösten tekemisessä.
Mutta onneksi iltani pelastui eilen, kun lähdin Hannin mukaan tämän entisen kämppiksen hirsimökkiin Jollakseen. Siellä oli uskomaton merimaisema, takka, puuhella, puusauna ja kaikki. Paitsi ei sähköä ja vettä, mutta siis se kuuluu mökkeilyyn. Ei olisi kyllä ikinä uskonut olevansa Helsingissä. Saunottiin ihan helvetisti ja luovuinpa myös talviturkistani ja ymmärsin vihdoin parsan idean. En ahdistunut ja lähtenyt kotiin, vaan jäin sohvalle nukkumaan. Heräsin laineiden liplatukseen ja lokkien kirkunaan ja meri oli aamulla niin kaunis. Tuntuu, että onnistuin vihdoin pitkästä aikaa elämään hetkessä. Ylitin niin itseni. Nyt tulevaisuus tuntuu taas valoisalta.
Siksi en tänäänkään masentunut, vaikka en saanutkaan seuraa, vaan lähdin Kallioon istumaan pariin kuppilaan ja toivomaan, että joku tulisi juttelemaan. Kukaan ei kyllä tullut, mutta sain kirjoitettua kirjaani. Sen kirjoittaminen on muuten paljon inspaavampaa käsin.
Kävelin Alppilan läpi Pasilaan ja Alppila oli niin ihana ilta-auringon valossa. Alppilaan minä haluan muuttaa takaisin vielä joskus.
Milloinkohan sitä ehtisi mökille...
Oodi päivälle:
Unenomaisuus
Aurinkoisuus
Kunhan edes joku haluaa
NUOLLA
Mutta onneksi iltani pelastui eilen, kun lähdin Hannin mukaan tämän entisen kämppiksen hirsimökkiin Jollakseen. Siellä oli uskomaton merimaisema, takka, puuhella, puusauna ja kaikki. Paitsi ei sähköä ja vettä, mutta siis se kuuluu mökkeilyyn. Ei olisi kyllä ikinä uskonut olevansa Helsingissä. Saunottiin ihan helvetisti ja luovuinpa myös talviturkistani ja ymmärsin vihdoin parsan idean. En ahdistunut ja lähtenyt kotiin, vaan jäin sohvalle nukkumaan. Heräsin laineiden liplatukseen ja lokkien kirkunaan ja meri oli aamulla niin kaunis. Tuntuu, että onnistuin vihdoin pitkästä aikaa elämään hetkessä. Ylitin niin itseni. Nyt tulevaisuus tuntuu taas valoisalta.
Siksi en tänäänkään masentunut, vaikka en saanutkaan seuraa, vaan lähdin Kallioon istumaan pariin kuppilaan ja toivomaan, että joku tulisi juttelemaan. Kukaan ei kyllä tullut, mutta sain kirjoitettua kirjaani. Sen kirjoittaminen on muuten paljon inspaavampaa käsin.
Kävelin Alppilan läpi Pasilaan ja Alppila oli niin ihana ilta-auringon valossa. Alppilaan minä haluan muuttaa takaisin vielä joskus.
Milloinkohan sitä ehtisi mökille...
Oodi päivälle:
Unenomaisuus
Aurinkoisuus
Kunhan edes joku haluaa
NUOLLA
torstai 17. toukokuuta 2012
Don't tell mama or anybody anyway
Yöllä satoi ja kirjoitin vihkoon, johon olin aloittanut kirjoittamaan kirjaani. Pääsin vauhtiin, minkä kunniaksi revin ensimmäisen kirjoittamani sivun pois, kuten kunnon kirjailijan kuuluu. Nyt tämä onnistuu.
Ja väljähtänyt limonaadi on hyvää.
Kävin isoäidin luona (isoisä oli mökillä keskustelemassa Arrakosken vesivoimalan kohtalosta) ja paransimme maailmaa ja pohdimme maailman kieliä. Olen aloittanut nyt venäjän alkeiskurssin ja venäjää on vaikea ääntää. Vieruskaverini kysyy koko ajan kaikista sanoista minulta, miten ne äännetään, miksi hitossa minä tietäisin yhtään sen paremmin? Se sai jonkun käsityksen, että olen jotenkin hyvä, kun olin opetellut kirjaimia etukäteen. No onhan minulla tietenkin tätä venäläistä verta, että.
Mennään ehkä mummin ja äidin kanssa Viipuriin kesällä! Siellä pääsen sitten käyttämään superbeja venäjän taitojani (niistä tulee varmasti alkeiskurssin jälkeen superbit). Mutta siis molemmat isoäitini ovat Viipurista, kyllähän se pitää nähdä!
Luulenpa, että pahempaa kuin elää köyhyydessä on suistua rikkaudesta köyhyyteen. Siksi kreikkalaisiakin vituttaa niin paljon, ensin niillä on mennyt hyvin ja sitten yhtäkkiä niiltä leikataan palkat ja tuet ja kaikki. Jos niillä olisi alun alkaenkin perseistä ollut siellä, niin eivät ne sitten valittaisi. Ei se ole niin kamalaa elää köyhästi opiskelijana, mutta jos olisi ensin elellyt kolmen tonnin kuukausipalkalla kymmenen vuotta, niin voisi olla vaikea yhtäkkiä sopeutua elämään viidelläsadalla kuussa.
Tarkoitan vain, että traagista, että isäni myi sitten autonsa.
Eilen pelasimme shakkia A:n kanssa unkarilaisen punaviinin kyydittämänä (hävisin) ja pohdimme sitä, kuinka empatiakyvyttömiä olimme nuorempina. Enää en toimisi samalla tavalla.
Voisin vaikka lähteä huomenna haneen tästä kaupungista.
Oodi päivälle:
Taitavakielinen
Kielitaitonen
Ei tarvitse turvautua käteen eikä kättä pidempään
kunhan osaa käyttää kieltä
Ja väljähtänyt limonaadi on hyvää.
Kävin isoäidin luona (isoisä oli mökillä keskustelemassa Arrakosken vesivoimalan kohtalosta) ja paransimme maailmaa ja pohdimme maailman kieliä. Olen aloittanut nyt venäjän alkeiskurssin ja venäjää on vaikea ääntää. Vieruskaverini kysyy koko ajan kaikista sanoista minulta, miten ne äännetään, miksi hitossa minä tietäisin yhtään sen paremmin? Se sai jonkun käsityksen, että olen jotenkin hyvä, kun olin opetellut kirjaimia etukäteen. No onhan minulla tietenkin tätä venäläistä verta, että.
Mennään ehkä mummin ja äidin kanssa Viipuriin kesällä! Siellä pääsen sitten käyttämään superbeja venäjän taitojani (niistä tulee varmasti alkeiskurssin jälkeen superbit). Mutta siis molemmat isoäitini ovat Viipurista, kyllähän se pitää nähdä!
Luulenpa, että pahempaa kuin elää köyhyydessä on suistua rikkaudesta köyhyyteen. Siksi kreikkalaisiakin vituttaa niin paljon, ensin niillä on mennyt hyvin ja sitten yhtäkkiä niiltä leikataan palkat ja tuet ja kaikki. Jos niillä olisi alun alkaenkin perseistä ollut siellä, niin eivät ne sitten valittaisi. Ei se ole niin kamalaa elää köyhästi opiskelijana, mutta jos olisi ensin elellyt kolmen tonnin kuukausipalkalla kymmenen vuotta, niin voisi olla vaikea yhtäkkiä sopeutua elämään viidelläsadalla kuussa.
Tarkoitan vain, että traagista, että isäni myi sitten autonsa.
Eilen pelasimme shakkia A:n kanssa unkarilaisen punaviinin kyydittämänä (hävisin) ja pohdimme sitä, kuinka empatiakyvyttömiä olimme nuorempina. Enää en toimisi samalla tavalla.
Voisin vaikka lähteä huomenna haneen tästä kaupungista.
Oodi päivälle:
Taitavakielinen
Kielitaitonen
Ei tarvitse turvautua käteen eikä kättä pidempään
kunhan osaa käyttää kieltä
torstai 10. toukokuuta 2012
Meitsin kaa makaa kaikki
Kävin kaupassa ja unohdin kardemummaputkilon hihnalle. Kävin hakemassa sen. Sain sen takaisin. Olin kovin onnellinen.
Ja sain Haksun kurssista vitosen!! Huolimatta siitä, etten ymmärtänyt sanaa "sepittää". Jee! Olen onnellinen! Se oli ensimmäinen pääaineestani saamani vitonen. Aikaisemmin olen saanut vitosia vain japanista ja virosta. Suomi on minulle kuitenkin haastavampaa kuin joku japani tai viro. Mutta kyllä se tästä! Näköjään!
Töissä on ollut ihan kivaa tällä viikolla, vaikka jotenkin kauhulla odotin noita yläastelaisia totuttuani ihaniin aikuisopiskelijoihin. Mutta historian opettajana voisi itseasiassa olla ihan hauskaa, koska se ei ole sellainen aine, että kukaan voisi varsinaisesti olla huono siinä. Siis että se joko kiinnostaa tai ei, mutta ei kukaan voi olla silleen "en ymmärrä historiaa wtf olen niin huono!!" samalla tavalla kuin jostain matikasta tai kielistä. Ja lopulta samojen asioiden opettaminen kolmena tuntina putkeen ei ole niin hirveää kuin voisi kuvitella. Mutta ehkä se vuosien mittaan voisi alkaa kyllästyttää enemmän. Toisaalta mitä eroa siinä on sitten siihen, jos opetan vuosikymmeniä putkeen uudestaan jotain suomen MA-infinitiiviä mamuille?
Minulle paljastui tänään myös, että isoäitini molemmat vanhemmat olivat venäläisiä. Onneksi olen menossa sille venäjän alkeiskurssille. Voin palata juurilleni tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden luvatulle maalle, Venäjälle! Mutta siis olen jotenkin hämmentynyt, luulin että olen jotenkin vielä kaukaisemmin venäläinen. Nythän siis olen todella venäläinen.
Kävin isovanhempieni kanssa syömässä Teboililla. Siellä ei ollut listalla mitään kala- tai kasvisruokaa ja kysyimme sitten joltain siinä hyörivältä ravintolapäälliköltä, että olisiko niillä jotain kasvisruokaa ja se alkoi innoissaan selittää jostain salaateista ja lämpimistä vihanneslautasista. Tilasin sitten lämpimän vihanneslautasen ajatellen, että kuulostaa tosi lupaavalta, jotain lötköjä keitettyjä porkkanoita todennäköisesti. Mutta ehei! Siinä oli sellaisia ihan sairaan hyviä kuorrutettuja kesäkurpitsoja ja hyvin maustettuja paprikoita ja tomaatteja ja tosi hyvää kastiketta, siis ihan megahyvä ateria! Huoltsikka, jolla ei ole näytillä edes lihattomia sämpylöitä, valmistaa keittiössään salaa kasvisgourmet'ta! Alan niin käymään siellä aina "se tavallinen, kiitos" -meiningillä ja saan mun salaisen kasvislautasen, jonka syön röökinhajusten taksikuskien vetäessä vieressä makkaraa.
Eilen yritin mennä aikaisin nukkumaan, mutta ei siitä mitään tullut, valosaa ulkona ja kaikkea.
Viikonloppuna Dark Shadows! WOW!
Oodi päivälle:
Väistellen takseja
taksaa
kävelen
juoksen etten jää alle
otan bussin
Ja sain Haksun kurssista vitosen!! Huolimatta siitä, etten ymmärtänyt sanaa "sepittää". Jee! Olen onnellinen! Se oli ensimmäinen pääaineestani saamani vitonen. Aikaisemmin olen saanut vitosia vain japanista ja virosta. Suomi on minulle kuitenkin haastavampaa kuin joku japani tai viro. Mutta kyllä se tästä! Näköjään!
Töissä on ollut ihan kivaa tällä viikolla, vaikka jotenkin kauhulla odotin noita yläastelaisia totuttuani ihaniin aikuisopiskelijoihin. Mutta historian opettajana voisi itseasiassa olla ihan hauskaa, koska se ei ole sellainen aine, että kukaan voisi varsinaisesti olla huono siinä. Siis että se joko kiinnostaa tai ei, mutta ei kukaan voi olla silleen "en ymmärrä historiaa wtf olen niin huono!!" samalla tavalla kuin jostain matikasta tai kielistä. Ja lopulta samojen asioiden opettaminen kolmena tuntina putkeen ei ole niin hirveää kuin voisi kuvitella. Mutta ehkä se vuosien mittaan voisi alkaa kyllästyttää enemmän. Toisaalta mitä eroa siinä on sitten siihen, jos opetan vuosikymmeniä putkeen uudestaan jotain suomen MA-infinitiiviä mamuille?
Minulle paljastui tänään myös, että isoäitini molemmat vanhemmat olivat venäläisiä. Onneksi olen menossa sille venäjän alkeiskurssille. Voin palata juurilleni tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden luvatulle maalle, Venäjälle! Mutta siis olen jotenkin hämmentynyt, luulin että olen jotenkin vielä kaukaisemmin venäläinen. Nythän siis olen todella venäläinen.
Kävin isovanhempieni kanssa syömässä Teboililla. Siellä ei ollut listalla mitään kala- tai kasvisruokaa ja kysyimme sitten joltain siinä hyörivältä ravintolapäälliköltä, että olisiko niillä jotain kasvisruokaa ja se alkoi innoissaan selittää jostain salaateista ja lämpimistä vihanneslautasista. Tilasin sitten lämpimän vihanneslautasen ajatellen, että kuulostaa tosi lupaavalta, jotain lötköjä keitettyjä porkkanoita todennäköisesti. Mutta ehei! Siinä oli sellaisia ihan sairaan hyviä kuorrutettuja kesäkurpitsoja ja hyvin maustettuja paprikoita ja tomaatteja ja tosi hyvää kastiketta, siis ihan megahyvä ateria! Huoltsikka, jolla ei ole näytillä edes lihattomia sämpylöitä, valmistaa keittiössään salaa kasvisgourmet'ta! Alan niin käymään siellä aina "se tavallinen, kiitos" -meiningillä ja saan mun salaisen kasvislautasen, jonka syön röökinhajusten taksikuskien vetäessä vieressä makkaraa.
Eilen yritin mennä aikaisin nukkumaan, mutta ei siitä mitään tullut, valosaa ulkona ja kaikkea.
Viikonloppuna Dark Shadows! WOW!
Oodi päivälle:
Väistellen takseja
taksaa
kävelen
juoksen etten jää alle
otan bussin
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
I'm losing myself to you
Tänään olen ollut aikaansaava. Kävin kaupassa ja kirjastossa. Luin koko päivän tenttiin. Siis luin niin vitun hyvin oikeasti. Tietenkin opiskeluinspis tulee ennen lukuvuoden viimeistän tenttiä. No onneksi on vielä se venäjän kurssi. Kävin tänään myös pitkällä lenkillä ja ostin allergialääkkeitä, vaikkei allergia ole vielä edes alkanut. Niin ja kirjoitin vielä vihdoin sen yhden tiivistelmän, jota ilman en saa kirjasuomen kehityksestä arvosanaa.
Hyvä minä.
Ei sitten muuta varmaan. Maailma on kallis paikka elää. Ostin kuitenkin halvalla paksun muistivihon. Aion kirjoittaa siihen juttuja.
Äsken meinasin alkaa valittaa, mutta sitten tein asialle jotain. No nyt ei ole syytä valittaa asiasta.
Muutenkin jatkuva valittaminen on valitettavaa. Hah hah.
Kesä tulee, entä Jeesus? Kesällä aion:
Mennä Suomenlinnaan uimaan.
Kävellä Alppilassa.
Käydä Sturenkadulla.
Käydä Puu-Vallilassa.
Uida Vantaanjoessa.
Syödä mansikoita.
Syödä jäätelöä.
Mennä Japaniin.
Käydä Tapanilassa.
Hypätä satunnaiseen bussiin ja jäädä sen päätepysäkillä pois.
Käydä Kehä III:n ulkopuolella muuallakin kuin mökillä.
Käydä mökillä.
Pussikaljoitella.
Elää epäsovinnaisesti.
Näin ensialkuun.
Lainasin myös kiinan alkeisoppikirjan.
Oodi päivälle:
Kokemuspohjalta
voin sanoa
sinun olevan
hyvin kaunis
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)