Yöllä satoi ja kirjoitin vihkoon, johon olin aloittanut kirjoittamaan kirjaani. Pääsin vauhtiin, minkä kunniaksi revin ensimmäisen kirjoittamani sivun pois, kuten kunnon kirjailijan kuuluu. Nyt tämä onnistuu.
Ja väljähtänyt limonaadi on hyvää.
Kävin isoäidin luona (isoisä oli mökillä keskustelemassa Arrakosken vesivoimalan kohtalosta) ja paransimme maailmaa ja pohdimme maailman kieliä. Olen aloittanut nyt venäjän alkeiskurssin ja venäjää on vaikea ääntää. Vieruskaverini kysyy koko ajan kaikista sanoista minulta, miten ne äännetään, miksi hitossa minä tietäisin yhtään sen paremmin? Se sai jonkun käsityksen, että olen jotenkin hyvä, kun olin opetellut kirjaimia etukäteen. No onhan minulla tietenkin tätä venäläistä verta, että.
Mennään ehkä mummin ja äidin kanssa Viipuriin kesällä! Siellä pääsen sitten käyttämään superbeja venäjän taitojani (niistä tulee varmasti alkeiskurssin jälkeen superbit). Mutta siis molemmat isoäitini ovat Viipurista, kyllähän se pitää nähdä!
Luulenpa, että pahempaa kuin elää köyhyydessä on suistua rikkaudesta köyhyyteen. Siksi kreikkalaisiakin vituttaa niin paljon, ensin niillä on mennyt hyvin ja sitten yhtäkkiä niiltä leikataan palkat ja tuet ja kaikki. Jos niillä olisi alun alkaenkin perseistä ollut siellä, niin eivät ne sitten valittaisi. Ei se ole niin kamalaa elää köyhästi opiskelijana, mutta jos olisi ensin elellyt kolmen tonnin kuukausipalkalla kymmenen vuotta, niin voisi olla vaikea yhtäkkiä sopeutua elämään viidelläsadalla kuussa.
Tarkoitan vain, että traagista, että isäni myi sitten autonsa.
Eilen pelasimme shakkia A:n kanssa unkarilaisen punaviinin kyydittämänä (hävisin) ja pohdimme sitä, kuinka empatiakyvyttömiä olimme nuorempina. Enää en toimisi samalla tavalla.
Voisin vaikka lähteä huomenna haneen tästä kaupungista.
Oodi päivälle:
Taitavakielinen
Kielitaitonen
Ei tarvitse turvautua käteen eikä kättä pidempään
kunhan osaa käyttää kieltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti