Bad Cover Version of Life

Maailma muistuttaa hyvin pitkälti kissan hiekkalaatikkoa: paskaa siivoaa pois vain tehdäkseen tilaa uudelle paskalle.

Ei sillä että minä itse olisin tästä maailmasta mitään paskaa siivonnut pois. Välinpitämättömyys on helpompaa. Maailmasta voi ahdistua, mutta mitä asialle voi tehdä? Miten minä voisin lopettaa sodan Syyriassa? Tai nälänhädän Afrikassa? Tai satunnaiset ampumiset näennäisen turvallisissa maissa? Syrjimisen Venäjällä?

En voi en.

Mikäköhän juttu tämä nyt oikein oli.

Pelottaa keskiviikkoinen tentti. Eivät tentit yleensä pelota. Mutta tämä pelottaa!

Mitä teatteria, mitä näytelmää. Elämä tuntuu näytelmältä. Mutta ei kai näytelmissä mitään. Toivottavasti yleisö nauttii.

Kadonnut:
Mielekkyys
Löytäjälle luvassa palkkio.
Yhteydenotot minulle.

Minulla on pakastimessa mustikoita. Haluaisin tehdä mustikkapiirakkaa. Kenties teenkin.

Olisin halunnut tehdä lämpimiä voileipiä Sirun kanssa sillä viikolla. Johtui ehkä siitä, että joskus sitä edellisellä viikolla jotkut kämppikset tekivät siellä lämpimiä voileipiä. Haluaisin edelleen tehdä lämpimiä voileipiä Sirun kanssa.

No niin, aionko nyt luetella kaikki maailman ruoat, joita haluaisin tehdä.

Oli niin ihanaa, kun oli 25 astetta pakkasta. Tulisipa takaisin. Haluan, että pakkanen nipistelee ihoa ja paleltaa paleltaa paleltaa. Ehkä voisin mennä avantouimaan! Hah!

Oodi päivälle:
lumi narisee
hesari narisee
baarit ei oo auki
mitä kylmyys symboloi
juuri tätä tiedät kyllä
yhtäkkiä itken
ja kaipaan kesäistä krapulaa

Sydän on lihas lasipurkissa

Hyvin menee! Ihmettelin tässä koneen äärellä, että mikä kumma haju, siis mistä tämä outojen mausteiden haju voi tulla, katselin ympärilleni, kuka tekee ruokaa kodissani, mitä tämä on, NO VOISIKO OLLA TEE NENÄSI EDESSÄ.

Aika jännä tuoksu muuten.

Soittavat taas New Order -poppoon biisejä radiossa.

Miksiköhän tulin kirjoittamaan blogia, kun piti kirjoittaa runoja. Pidin ajasta, jolloin näitä kutsuttiin journaleiksi eikä blogeiksi. Mutta maailma muuttuu, Eskoseni, ja kehitys kehittyy.

Mikä on positiivinen tulosvaroitus? Positiivinen varoitus? Varoitan, palkkasi saattaa nousta, jos et sulje nyt suutasi!!

Tämän yhteiskunnan ongelma on se, että pitää olla joko tai. Joko olet mukana tai sitten et. Kynnyksellä seisojia ei lasketa.

Voi saatana.

Punaviini on sitten hyvää.

Ristiriitaisuus. Haluaisin puolustaa kaikkia ihmisiä, joita syrjitään. Mutta luulenpa, että minusta tulee katkera ja paha ihminen. Tai ehkä ei. Mutta ainakin surullinen ja kiukkuinen. Tai mistä minä tiedän mitä minusta tulee. Mutta näinä päivinä olen surullinen ja kiukkuinen ihminen. Mutta puolustan kyllä kykyjeni mukaan ihmisiä, jos heitä kiusataan. Mitäköhän minä taas selitän.

Nyt on sellainen tunne, että talven soisi jatkuvan ikuisesti. Kylmän ja pimeän talven, jossa ikävöidä ikävöidä ja ikävöidä. Kesällä kuuluu olla hauskaa, kesäähän yleensä ikävöidään, mutta miten kesällä ikävöidään, voi ei silloin siitä tulee ihan hirveää, mitä muka on kesä ilman Sirua.

Parempi pysyä elossa.

Oodi päivälle:
heittäydytään virtaan
ohitse mustien mökkien
joihin meidänkin on joskus päädyttävä
katsottava itseämme silmästä silmään
mutta älä seuraa ketään
muuten sinua ei lopulta katso silmiin
sinä vaan joku muu

Onnekkaat näkevät sateenkaaria

Tänään kävin H:lla saunomassa. Oli hieno kattosauna! Ja saunominen on hienoa! Ehkä voisin varata oikeasti saunavuoron täältä...

Olin laittamassa tuohon loppuun lainausmerkkiä. Niin kuin silloin kun ropetti, niin meinasi laittaa joka jutun loppuun lainausmerkin tai tähden. 

Tänään ilmoittauduin kaksi viikonloppua kestävälle somalin alkeiskurssille. Mahtava juttu! Näin ajattelin. Sitten vasta luin tarkemmin, missä Opistotalo sijaitsee, no kas, Helsinginkadulla, Brahenkenttää vastapäätä. En ole ihan varma mitä teen. Voi jumalauta, kyllähän nyt Kallioon pitää voida mennä. Ei kukaan vaadi, että kaljoittelemaan, pitämään hauskaa tai edes muuten vain kiertelemään, mutta jollekin kurssille hei nyt kamoon. Siinä pitäisi mennä Kallioon, sitten sisälle taloon, opiskella siellä ja lopulta lähteä Kalliosta. Ei voi olla kovin paha. Mitä järkeä jossain kaupunginosan välttelyssä on? Tai kuinka kauan sitä voi jatkaa? Mutta ajatuskin saa vapisemaan kauhusta. Tuntuu, että pelko vain lietsoo pelkoa joka lietsoo pelkoa joka lietsoo pelkoa jne. 

Sitten oli merkillistä, kun M:kin lähestyi minua samasta aiheesta tekstiviestitse illalla. Tosin en ymmärtänyt, mikä oli konteksti, mutta ahdistus on.

No paluumatkalla kotiin tänään ahdistuilin sitten lisää ja lopulta kelasin, että haluan muuttaa pois Helsingistä. Täällä on niin surullista. Siru ei ole täällä. Minua ei kiinnosta, mitä täällä tapahtuu. Tapahtumia, keikkoja, mitä täällä nyt onkaan. Tyhjyyttä. Kaupunki ei hengitä minun nähteni. On vain lähijunia ja katutöitä, valoja ja sisätilojen märkiä lattioita, koluttuja paikkoja ja suljettuja paikkoja, samoja kaarteita päivästä toiseen.

Tältä minusta tuntuu tällä hetkellä. Huomenna saattaa tuntua toiselta. 

Mutta lähdenhän täältä ainakin puoleksi vuodeksi pois. Se on todella hyvä juttu. Sen jälkeen asiat tuntuvat varmaan taas vähän erilaisilta. No, pakkohan täällä on sitten vielä vuosia hengailla opintojen parissa joka tapauksessa. Silti nyt tuntuu siltä, että pois.

Sellaista tuollaista tällaista, sitä ja tätä.

Oodi päivälle:

unta unta unta

hukun uneen 

ei minä vain sukellan 

kun happi loppuu palaan takaisin pintaan

minä sukellan ja palaan pintaan

mutta sinä jäit pinnan alle

merenneidoksi

jota minä sukellan katsomaan