Aivan saatanan turhaa

Anteeksi, etten ole kirjoittanut vähään aikaan. Olen yrittänyt edetä elämässä. Uranuurtaja.

Nykyisin minulla on huono tapa mennä liian myöhään nukkumaan ja nukkua pitkään. Normatiivinen kasvatukseni huutaa takaraivossani, ettei niin saa tehdä. Jos joskus saan lapsia, kasvatan ne ihan hipeiksi, ehkä kierrän niiden kanssa maailmaa. Lapsilisä on kuitenkin suuri!

Söin tänään roimasti merilevää. Maustettua merilevää. Hieman suolaista, soijaista, herkullista. Pirkan sipulikastikemössösilli on pahaa.

Lukemisen teorioista lukeminen on odotettua mielenkiintoisempaa. Esittäisin siihen liittyvän kysymyksen: Hukkuuko lukija kirjailijan ajatuksiin ja tunkeutuvatko kirjailijan ajatuksen lukijan päähän?

Suomen kielessä käytetään runsaasti konditionaalia.

Hassu juttu, mutta nykyisin on jotenkin piristävää saada laskuja postissa, koska se on aika harvinaista, kaikki laskut tulevat nimittäin verkkopankkiin. Mahtaa olla surullinen elämä, jos piristyy laskuista?? Siitä tulee oikean yhteiskunnan jäsenen maku! Miltäköhän se maistuu?

Siellävoiollamörköjäsiellävoiollamörköjä.

Pimeys laskeutuu sydämiime

Tänään sateli ulkona iltapäivällä. Ikkunan välissä oli hyttynen. Ovatko ne viimeisiä hyttysiä? Ei ulkona enää ole ollut pitkään aikaan hyttysiä.

Nukkuminen on niin kaunis asia, että myöhästyin tänään taas tapaamisesta aamulla. Kasvisohratto mango-chili-kastikkeella on ehkä älyttömintä taas vähään aikaan. Turhaa ja pahaa. Hyi! Hyi!

Tekee mieli lähteä tanssimaan, tanssimaan, tanssimaan. Missään ei saa sekoilla, aina on sellainen olo, että jos tekee jotain vähänkin outoa, niin poket tulee häätämään pois. Mutta sitten jos joku limainen äijä tulee lähentelemään, niin pokeja ei voisi vähempää kiinnostaa. Vaikka mitä ne nyt voisivat tulla siihen sanomaan, menepäs kauemmas tuosta neidistä!!!

Olin ihailemassa Akseli Gallén-Kallellaa. Hienoja tauluja. Aavistavatko taiteilijat kuolemansa? Aavistaako rakkaus loppunsa? Menettäminen on kai hirveää. Mutta jos pitää kiinni rystyset valkoisina, kädet kipeytyvät ennen pitkään.

Kun Itella pettää, Posti kulkee

Turhanpäiväisissä seurapiireissä kutsutaan minua Luluksi, mutta toivoisin, että kutsutte minua Postivaunuiksi. Nimeni on siis Postivaunut. Samoin kuin blogini nimi. Halusin nimetä tämän päiväkirjan itseni mukaan, koska nimeni on kaunis ja eksoottinen. Sillä on kotimainen merkitys ja kirjoitusasu, mutta myös tuulahdus Amerikkaa, Lucky Luken synnyinmaata. Vaikka sarjakuvahistoriallisestihan Lucky Luke on Belgiasta. Nimessäni on siis tuulahdus Amerikkaa ja Belgiaa. Belgiassa ranskanperunoihin saa vaikka mitä mausteita, currymajoneesista chiliketsuppiin! Voitteko uskoa!

Olen siis Postivaunut. Asun Helsingissä ja päätoimisesti... teen kaikkea. Olen freelance-toimittaja, jolla on töitä harvoin ja edessään kaverien tarjoamia kaljoja usein. Luen paljon. Ihailen vuodenaikojen vaihtumista. Seurustelen ystävieni kanssa. Istuskelen sohvalla ja leikin nojatuolietsivää. Innostun ja väsähdän yhtä nopeasti. Rakastan hyviä juustoja ja juhlimista. Mutta opitte varmasti tuntemaan minut paremmin seurattuanne blogiani. Joten pidemmittä puheitta, hauska tutustua!