Mutta tiedän mä sen, ei ihminen yksin voi muuttaa kuin itseään

AEARGHHH
ELOKUU

EN PYSTY KÄYTTÄYTYMÄÄN

Ulkoilmaelokuvateattereita usein näinä päivinä. Tänään oli elokuva, jossa ei puhuttu sanaakaan, siinä vain oli hienoja maisemia ja ihmisiä.

Elokuun yöt, elokuun yöt, elokuu, mikä kuu, mikä helvetin kuu on elokuu.

Tämä kaikki on minulle joskus vain liikaa. Muistot, kauhut, pelko, rakkaus, kaipuu, ikävä.
Haluan sukeltaa johonkin vehreään vuoreen ja kadota.

Mutta minä olen nähnyt Doverin valkoiset kalliot.

Maailma, jonka sisällä on monia maailmoja, joista johonkin minä lipsahdan, tipsahdan, katoan. Merkityksettömyyden merkityksellisyys.

Odotan sitä päivää, kun en enää usko, että tämä on totta.

Oodi päivälle:
Pimeys syleilee ja tähdet loistavat kaupungissakin
ne vievät paikkoihin
jotka ovat jo sammuneet
kahdeksan minuuttia sitten niin kuin aurinko
tai miljardeja vuosia ennen ihmiskuntaamme
Onko tärkeintä että on olemassa
vai että oli olemassa?

And this loneliness it just won't leave me alone

Unessa lapsi kiipeää hissikuilussa olevia tikkaita pitkin ylös ylös ylös ylös.

On minä ja on minä, joista toinen ei ole minä. Mutta kumpi? Tämä on kysymys, johon tuskin löytää vastausta. Rinnakkaiset todellisuudet, jotka ovat liian lähellä toisiaan. Rinnakkaistodellisuuksien tulisi aina olla kaukana toisistaan. Ne eivät saa koskettaa toisiaan.

Monia asioita haluaa ymmärtää ja tekee paljon sen eteen, että ymmärtäisi, mutta oikeastaan monia asioita ei kannattaisi ymmärtää.

Lopulta sitä on vain irrallaan kaikesta. Mitä ikinä tapahtuu?

Turta, turrempi, turrin? TURRE. <3

Vai ehkä jähmettynyt kauhusta.

Ei minulla mitään.


Oodi päivälle:
Aurinko kertoo tarinaansa
eikä kuuta näy
matkustamme kaukaisille saarille katsomaan tähtiä
Mitä tämä on
tämä elokuun pimeys
niin kaunista
minua itkettää

いいですか、人が撃たれたら血が流れるものなんです

"Kuulkaa, ihmistä ammuttaessa nyt vain vuotaa verta."

Sputnik rakastettuni. En tiedä tosin, miten tuo menee oikeasti suomennoksessa.

Tänään on ollut mielenkiintoisia kirjallisuuskeskusteluita E:n kanssa. Äsken katsoin televisiosta V niin kuin verikoston. Olen kyllä nähnyt sen aikaisemminkin, mutta aika kauan aikaa sitten. Sain siitä ehkä tällä kertaa enemmän irti. Haluaisin lukea kyllä sen sarjakuvankin, se on ilmeisesti Thatcher-viitteisempi.

Kuuntelen Nick Cavea Flow'n kunniaksi. 

En nyt vain voi sille mitään, että olen jossain aika syvällä. Tarkkailen maailmaa. Silmäni ovat niin auki ja sydämeni niin kiinni. Tällä hetkellä huomioin, että on erittäin kuuma.

On kirjoitettava. Silmät auki. 

On hengitettävä. Silmät kiinni.

Nukahdin ennen kuin katsoin elokuvaa ja näin unta, jossa oli amerikkalainen lihava nainen puolustamassa queer-toimintaa ja se nainen sanoi (englanniksi), että enemmän kuin se, että puoliso olisi samaa sukupuolta, sitä häiritsee se, että sen mies on sitä puoli jalkaa lyhyempi ja 40 paunaa kevyempi. Omituinen uni. En minä osaa hereilläkään mitään amerikkalaisia mittayksiköitä, että mistä hitosta ne uneeni tulivat? (Jouduin äsken tarkistamaan, kuinka paljon nuo ovat normaaleissa mittayksiköissä. Puoli jalkaa on n. 15 cm ja 40 paunaa on n. 18 kg.)

Aliarvostettu pakeneminen ja yliarvostettu asioiden kohtaaminen. 

Yhden asian sanon nukahtamisesta. Ei kannata ikinä nukahtaa omenan syömisen jälkeen. Herätessä suussa on aivan hirvittävä maku, joka ei lähde niin millään.

Oodi päivälle:

Hyväile hikistä vartaloani

Kosketa rintojani (hellästi)

Suutele kaulaani

Hivuta kätesi sinne, missä sen kuuluisi olla

Mutta älä jumalauta kahdeksalta aamulla

Idiootti