Olin laittamassa tuohon loppuun lainausmerkkiä. Niin kuin silloin kun ropetti, niin meinasi laittaa joka jutun loppuun lainausmerkin tai tähden.
Tänään ilmoittauduin kaksi viikonloppua kestävälle somalin alkeiskurssille. Mahtava juttu! Näin ajattelin. Sitten vasta luin tarkemmin, missä Opistotalo sijaitsee, no kas, Helsinginkadulla, Brahenkenttää vastapäätä. En ole ihan varma mitä teen. Voi jumalauta, kyllähän nyt Kallioon pitää voida mennä. Ei kukaan vaadi, että kaljoittelemaan, pitämään hauskaa tai edes muuten vain kiertelemään, mutta jollekin kurssille hei nyt kamoon. Siinä pitäisi mennä Kallioon, sitten sisälle taloon, opiskella siellä ja lopulta lähteä Kalliosta. Ei voi olla kovin paha. Mitä järkeä jossain kaupunginosan välttelyssä on? Tai kuinka kauan sitä voi jatkaa? Mutta ajatuskin saa vapisemaan kauhusta. Tuntuu, että pelko vain lietsoo pelkoa joka lietsoo pelkoa joka lietsoo pelkoa jne.
Sitten oli merkillistä, kun M:kin lähestyi minua samasta aiheesta tekstiviestitse illalla. Tosin en ymmärtänyt, mikä oli konteksti, mutta ahdistus on.
No paluumatkalla kotiin tänään ahdistuilin sitten lisää ja lopulta kelasin, että haluan muuttaa pois Helsingistä. Täällä on niin surullista. Siru ei ole täällä. Minua ei kiinnosta, mitä täällä tapahtuu. Tapahtumia, keikkoja, mitä täällä nyt onkaan. Tyhjyyttä. Kaupunki ei hengitä minun nähteni. On vain lähijunia ja katutöitä, valoja ja sisätilojen märkiä lattioita, koluttuja paikkoja ja suljettuja paikkoja, samoja kaarteita päivästä toiseen.
Tältä minusta tuntuu tällä hetkellä. Huomenna saattaa tuntua toiselta.
Mutta lähdenhän täältä ainakin puoleksi vuodeksi pois. Se on todella hyvä juttu. Sen jälkeen asiat tuntuvat varmaan taas vähän erilaisilta. No, pakkohan täällä on sitten vielä vuosia hengailla opintojen parissa joka tapauksessa. Silti nyt tuntuu siltä, että pois.
Sellaista tuollaista tällaista, sitä ja tätä.
Oodi päivälle:
unta unta unta
hukun uneen
ei minä vain sukellan
kun happi loppuu palaan takaisin pintaan
minä sukellan ja palaan pintaan
mutta sinä jäit pinnan alle
merenneidoksi
jota minä sukellan katsomaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti