Heräsin neljältä yöllä, kun jouluvalot taas tipahtelivat.
Olen alkanut kirjoittamaan unipäiväkirjaa. Tuossa on muuten tahallinen rektiohäiriö, koska olen kielianarkisti ja sitä mieltä, että se on sallittava, että alkaa-verbin kanssa käytetään ma-infinitiiviä. Jo nyt on saatana! Siis oikeasti, riippuen onko siinä ma- tai a-infinitiivi, niin vivahde muuttuu! Ettekö te vitun Kotus-perseet tajua sitä, häh?? (Niin, raivotkaa te toiset vaan yksilöiden ja homojen oikeuksista joillekin poliitikoille, minähän raivoan kielen käytön vapaudesta Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle, eikun siis onko se nykyisin vain Kotimaisten kielten keskus??) Siis mietitäänpä nyt, aletaan vaikka juosta tai juoksemaan. Jos alan juosta, niin aloitan siis nyt juoksemisen. Olen ensin kävellyt, nyt alan juosta. OK? No jos alan juoksemaan, niin silloin aloitan juoksemisharrastuksen. Että alan juoksemaan aina keskiviikkoisin, näin kohennan kuntoani. Niin että näin. Ja oli vivahde-erojuttu mitenpä vaan, niin molemmat muodot pitää joka tapauksessa sallia, kuten esimerkiksi ehtiä-verbin kanssa. Ehdin tekemään tai ehdin tehdä, se on sallittu jo aikoja sitten. MIKÄ VITUN ONGELMA SEN ALKAA-VERBIN KANSSA ON.
...
Okei.
Musta on kuitenkin ihan hyvä, että puran ahdistustani näinkin kypsästi.
Tähän väliin kuva Vantaankoskesta. Tämä kuva latautuu koneelle JOKA IKINEN KERTA, kun lataan kuvia kamerastani koneelleni. Että nauttikaa nyt tekin siitä. Tämä on 2010 keväältä. Olin kävelyllä isovanhempieni kanssa.
Katsoin äsken Linnunradan käsikirjan liftareille. Se oli aika hauska! Mutta ei olisi ollut ehkä niin hauska, jos ei olisi lukenut sitä kirjaa. Mutta Martin Freeman on ihana. Oon niin faniutunut siihen. <3
Hassua, en malta odottaa, että pääsen töihin ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti