Vastauksestani Millan kommentiin kommenttiini Millan blogiin tuli niin pitkä, että teenkin siitä oman blogimerkinnän lol!!
Meillä alkoi kurssi Kirjallisuuden aseman muutoksia 1900-luvulla. Käsittelimme alkuun... ööh... kirjallisuuden aseman muutosta, ja nerokkaan oloinen dosentti Teemu Ikonen esitteli meille nerokkaan oloisten 1900-luvun alun kirjallisuuden vaikuttajien, tärkeimpänä Hugo von Hofmannsthalin, ajatuksia ja tällainen juttu niiden kautta sitten avautui minulle ja muille poloisille kurssitovereilleni.
Kieli esittää aina todellisuuden harhaanjohtavasti, se on siis riittämätöntä kuvaamaan todellisuutta. Siis selkeämmin sanottuna jokaiselle jokainen sana antaa aina erilaisen mielikuvan. Jos yrittää kuvata kielellä todellisuutta, on se yhtä turhaa kuin yrittäisit kuvata kattavasti näkemääsi unta kaverillesi. Hän ei voi tietää koskaan, millaista unessa oikeasti oli. Kukaan ei ymmärrä meitä. Ei ole yhteistä kieltä. Olemme yksin. Siis oikeesti, ton kurssin jälkeen puolet on jossain terapiassa, vitun masentavaa settii!!! Toisaalta mitä se terapia auttaa, kun kielellä ei kuitenkaan voi kuvata niitä tuskan tunteita... Eiiih... Olisinpa mennyt opiskelemaan matematiikka, ajattelin, MUTTA!!
Jännittääkö??
Kielitietelijät ja muut vastaavat ovat tiedemiehiä! On mahdollisuus kehittää kieltä, löytää "eräs kieli", kieli sanojen takana, kieli, jolla voi kuvata todellisuutta!! Ei kuule 1800-luvullakaan oltais kelattu, että ihminen käy vielä Kuussa, mutta kuinkas kävikään?! Ehkä todellisuutta kuvaava kieli on mahdollista löytää! Vau!!
Tosin nyt illalla kelailtuani asiaa, olen oikeastaan sitä mieltä, että ehkei todellisuutta olekaan...
Naapurinrouva ei saanut oveaan auki ja puhui kanssani taas siitä saatanan synkkään menneisyyteeni kuuluvasta vesivahingosta, joka häntäkin oli siis kohdannut. Onneksi hän sitten sai ovensa auki, kun palasin roskia viemästä.
Niin tuosta kielestä vielä sen verran, että sitten joku kirjallisuuden ajattelija myös ajatteli, että ehkäpä kirjoittaminen ei olekaan aivan älytöntä, koska lukija voi löytää sanoista enemmän todellisuutta kuin kirjoittaja, jolloin ne kuitenkin palvelevat jotenkin maailmaa, vaikkeivat edistäisikään kirjoittajan ja lukijan välistä ymmärrystä.
Ei hitto, nyt on kyllä taas diippii settii!!
Mut siis ihanaa, mulla on tätä kurssia peräti kaks kertaa viikossa! Tuun niin hajoo! Ihanaa!
Tosin tää kahdeksan tunnin maanantai ei kyllä oo kovin hauska. Kahdeksan tuntia töissä on ihan ok, mutta jotenkin kahdeksan tuntia putkeen luennoilla vailla aikaa syödä välissä (miten niin eväät on keksitty?) on aika uuvuttavaa. Onneksi sit muut päivät on rennompia.
Ja Haksun kielioppikurssi on ihana, olin niin kaivannut jostain passiivista ja nollapersoonasta jauhamista noiden syksyn kirjallisuusluentojen jälkeen.
Ottakaa asiat vähän rennommin. Kaikki. Sinäkin. Ja minä. Ihan vitun kaikki.
Oon nyt jotenkin tykästynyt The Gossipiin?
No moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti