Fasistifeministit

Ajattelin lähteä kohta uimaan. En vielä. Tähän aikaan on ruuhkaa.

Raivostuttaa kaikki niin tyhmä tänään. Kuten Leevi Lehdon uusi käännös James Joycen Ulysseksestä. Sain kunnian lukea kurssimme yhteydestä siitä yhden jakson. Jos ajatus, että käännetään englannin she-pronomini suomeen keksimällä sille uusi sana "hen", tuntui paskalta, niin vielä paskemmin se toimi. "Ajattelin hentä. Henen vuokseen tein sitä ja tätä." Siis sanoisinko jopa, että... vittu mitä paskaa. Hen? HEN?? Mutta erään kurssin ihana luennoitsijamme, joka on melkoinen Joyce-asiantuntija, oli myös sitä mieltä, että aika huono ratkaisu tuo "hen". Että en ole yksinäni vihainen. Vissiin tota kääntäjää on yritetty saada luopumaan typerästä ideastaan, mutta itsepintaisesti hän haluaa tehdä uuden paskan käännöksen Pentti Saarikosken vanhan paskan käännöksen tilalle. On kuitenkin hyvä, että samasta kirjasta on mahdollisimman monta paskaa käännöstä. Paskaa.

Toinen juttu, mikä on paskaa, on sota ja pahuus. Ja se että pahat ihmiset ovat keskuudessamme. Naapurisi voi pitää tytärtään lukittuna kellarissaan vuosikymmeniä ja elää ulkoapäin normaalia elämää, koska typerillä pinnallisilla arvoilla toimiva yhteiskuntamme antaa siihen mahdollisuuden. Että vaikka olisit kuinka vitun fucked-up tyyppi tahansa, niin jos osaat tervehtiä, käydä ajallasi töissä, maksaa verosi ja ajaa ehkä autoa, niin siinäpähän sitten elät tyttärtäsi kellarissa pitäen. Sitten vaikka olisit kuinka sydämellinen tyyppi tahansa, niin jos sinua ahdistaa käydä töissä ja asioiden hoitaminen kunnolla ei oikein onnistu, niin jumalauta sinua katsotaan kieroon. Vittu sanonpahan vaan että vittu mitä paskaa. Vitun paska yhteiskunta ihan oikeasti saatana.

Ja kiitti joku kuollut itävaltalaiskirjailija Ingeborg Bachmann (?) että sait minut ajattelemaan tällaista.

Tästä voisi tulla joku saaterin kirjallisuusblogi, kun puhun koko ajan kirjallisuudesta. Kirjallisuudentutkimuskin on joskus paskaa.

Todennäköisesti syy vihaisuuteeni tänään on hiertävät rintaliivini.

Enkä oikeastaan siis ole vihainen tai pahalla päällä. On vain monia asioita, jotka vihastuttavat. Ai niin kreikkalaispolojen tilannekin vihastuttaa.

Mutta ilahduttavia asioita on myös paljon. Kuten se, että maailmassa on kuitenkin ihan sairaasti hyviä kirjoja. Olin vähän aikaa varma, ettei ehkä ole. Nyt olen varma, että on. Olen myös varma, että kirjoitan itsekin kirjan. Se tulee kuulumaan hyviin kirjoihin.

Ilahduttavaa on myös se, että ulkona ei ole enää niin kylmä. Ja sain kirjeen tänään, hauskan kirjeen vieläpä.

Näin niin älytöntä unta, missä olin lukenut tosiaan sen Ulysseksen uuden käännöksen yhden jakson ja tulkitsin, että siinä piilomerkityksellisesti kuvataan homoseksiä. Näin tämän saman unen viisi kertaa. Siinä varmaan sitten oikeasti kuvataan sitä.

Olen myös tänään halunnut olla mies. Haluan edelleen. Silläkin saattaa olla jotain tekemistä hiertävien rintaliivien kanssa.

Häh häh.

Oodi päivälle:
Vittuakos mulkkaat
kun korjaan tissejäni