Tekaistu kiire on huonointa kiirettä.
Oon kuunnellut tänään paljon juttua eri kulttuurien ymmärtämisestä ja ihmisistä. On tullut sellainen olo, että haluan taas vähän pidemmäksi aikaa ulkomaille asumaan. Pitää taas yrittää hakea vaihtoon. Tai johonkin työharjoitteluun. Mutta on matkailukin kivaa. Se on silti eri asia, kun elää ulkomailla arkea. En kuitenkaan ole kateellinen niille vaihtareille, joita valmennan viikon päästä, koska eka kerta on aina vaikein. Ei uudestaan ulkomaille lähteminen tunnu mitenkään pelottavalta ajatukselta. Eka kerta on aina vaikein.
Ilmoittauduin venäjän alkeiskurssille. Jee! Kielen aloittaminenkaan ei ole vaikeaa, kun on tottunut aloittamaan niitä. Mutta minulla ei oikeasti ole mitään käsitystä venäjästä! Tiedän miltä se kuulostaa ja tiedän, että siinä on paljon konsonantteja. Siksi tää onkin sairaan hauskaa! En ole opiskellut koskaan yhtään slaavilaista kieltä! Voi tätä riemua!
Taas onnistuin ostamaan Lidlistä tosi hyvää teetä. Hähää.
Ostin Hulluilta Päiviltä (...) P J Harveyn To Bring You My Loven. Jonka olen omistanut kyllä aikaisemmin, mutta kadottanut. Jollekin mystiselle lainausreissulle. Tuntekaa pistos sydämessänne kaikki jotka olette ikinä lainanneet tuota levyä minulta. Se on ehkä lempilevyni P J Harveyltä ja olen etsinyt sitä levykaupoista jo jonkin aikaan. Nyt löytyi hintaan 6,90 €! Olen nyt hyvin onnellinen. Pidän P J Harveystä paljon. Katsokaamme sen kunniaksi video.
Hienoa.
Äsken tulin junalla kotiin ja toivoin, että voisin tuntea useammin vähän vahvempia tunteita. Siksi nyt on hyvä kuunnella tuota levyä.
Voisikohan piparkakkutardiksen jäänteet heittää jo pikkuhiljaa pois.
On ollut jotenkin samanlainen olo kuin yläasteikäisenä. Tai joskus, en muista. Mutta että on vähän hukassa, eikä tiedä mitä haluaa, mutta ei oikeastaan tarvitse tehdä asialle mitään vaan elää vain elämää. Tai siis tällä hetkellä ei tarvitse tehdä mitään koulutus- tai työpoliittisia päätöksiä, mutta kuitenkin on sellainen olo, että ei tämä tässä voi olla. Että en ole varma haluanko tätä, mutta opiskelen nyt jonkun suunnitelman mukaan, koska ei ole parempaakaan tekemistä. Mutta sekin on ihan hyvä, koska elämä voi tuoda kaikenlaisia hauskoja yllätyksiä, eikä asioita sillä tavalla kannatakaan suunnitella niin lopullisesti. Tänään tätä huomenna hätä. Eikun siis.
En rasvaa käsiäni, koska kuivuuttaan punottavat käteni ovat tärkeä osa identiteettiäni.
Oodi päivälle:
Ollaan vaan
ahtaalla
Ah hah haa
ahdistaa
tahdistaa
tahdistin
sydäntä
Loppuisivatpa
patterit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti