Tämä viikko ei ole ollut mitenkään erikoinen, mutta jotenkin on sellainen olo, että olen oppinut jotain sen aikana. En vielä tiedä mitä, mutta jotain olen oppinut. Tai sitten vain hourailen, pitäisi ehkä mitata kuume. Aivot on ainakin täynnä räkää. Flunssa on ärsyttävä asia. Huomenna on pakko mennä luennoille, oli olo mikä tahansa. Siksi, etten jaksa tehdä korvaavia esseitä kirjasuomen kehityksestä ja siksi, koska minulla on tällä hetkellä viikossa yksi kokonainen päivä yliopistolla, enkä todellakaan aio jättää sitä väliin.
Milloinkohan tämä himoni tulisiin asioihin loppuu? Nämä ovat tällaisia kausittaisia juttuja. Tai sitten tämä vain pahenee ja pahenee ja kohta syön lusikalla jotain Poppamiehen kastikkeita. Hmh-h.
Milloinkohan saisin taas puristella jonkun tissejä?
Internet epäilyttää minua, mutta toisaalta minua epäilyttävät myös ihmiset, joita epäilyttää internet. Mutta ei minulla ole enää yhtään ystävää, johon olisin tutustunut internetissä. Menikö internetin aika jo? Käsittämätöntä. Mitä seuraavaksi, häh? Ihmiset haluavat virtuaalivuosikymmenen jälkeen takaisin todellisuuteen. Sitäkö se on. Sitä se juuri on. Internetistä on tullut vain yksi kommunikaatioväline muiden joukkoon. Ennen oli kirjeenvaihtopalstoja ja puhelinlinjoja ja radio-ohjelmia ja sitten internet oli joku maailma, nyt se on vain yksi kirjepaperin jatke. Kirjeiden kirjoittamisesta minä pidän. Menenpä huomenna ostamaan lisää kirjepaperia. Mieluiten sellaista, missä on viivoja. Kirjoitukseni menee kovin helposti vinoon. Mutta kirjepapereita on nykyisin yllättävän vaikea löytää. Käsittämätöntä.
Flunssassa ei tee mieli mennä nukkumaan, koska nenä on räkäinen, mutta toisaalta tekee mieli nukkua, koska räkäiset aivot väsyvät. Suuri ristiriitoja.
Oodi päivälle:
Ettette te teitittele
Ellei niin käsketä
Se on vaikeaa
eikä
tarpeellistakaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti