Mä tarvitsen sut kun kelloista loppuu aika

Kaoottisuus?

Tänään olen opettanut, mutta oppinut vielä enemmän. Opin, että venäläiset pitävät vihkisormusta oikean käden nimettömässä ja erosormusta vasemman käden nimettömässä. Heh! Luulevatkohan venäläiset kaikkia naimisissa olevia suomalaisia eronneiksi...

Opin myös paljon Japanin sukupuolten tasa-arvosta tai enemmänkin tasa-arvottomuudesta. Masentavaa. Mietin sitten samalla ylipäänsä sukupuolten tasa-arvoa, mutta en oikeastaan jaksa kirjoittaa siitä.

Lisäksi opin, että japanilainen olut Mugi to hoppu, jota host-isäni aina juo, ei ole Japanin lain mukaan olutta!! Japanissa on joku omituinen laki, että oluita, joissa on alle 67% mallasta, ei saa kutsua oluiksi. Ne pitää määritellä samaan kategoriaan kuin siiderit ym. hapokkaat alkoholijuomat (japaniksi niitä kutsutaankin nimellä "happooshu", heheh). Mutta huvittavaa tässä on vielä se, että näillä anti-oluilla on alhaisempi verokanta kuin yli 67% mallasta sisältävillä oluilla! TÄMÄ ON MIELESTÄNI HERVOTONTA.

No niin, hyvä, että loma tulee. Vai onko? En tiedä. Viime aikoina on ahdistanut paljon. Silleen tosi fyysisesti. Välillä tuntuu, että taju lähtisi tai jotain. Psykologi määräsi tähän Turkinpippureita. En ole vielä avannut pussia, jonka kyllä ostin.

Mutta toisaalta välillä on ollut myös hyvin... äh, positiivisten adjektiivien varastoni on lukossa... kiinnostunut olo. Siis että minua kiinnostaa, mitä tapahtuu. Kiinnostaa, että millaista olisi Nepalin ylängöllä. Tänäänkin minua kiinnostaa niin paljon, että kuuntelen Sueden uutta levyä. Sen kuunteleminen tuntuu toisaalta maailman turhimmalta asialta, mutta jollain tavalla kuitenkin hyvin merkitykselliseltä.

En kyllä tiedä, onko tämä Sueden uusi levy erityisen hyvä. Vähän yksitoikkoinen kenties. Mutta omalla tavallaan tässä on jotain koskettavaa. Tai ei koskettavaa, kosketeltavaa.

Tuntuu, että asiat eivät pysy hallinnassa ja omituiset paniikin aallot heiluvat ympärillä. Puhelimet katoilevat, paperit lentelevät, tuntilistat jäävät lähettämättä, lupaudun kahteen paikkaan yhtä aikaa, en tiedä oikein milloin tapahtuu mitäkin ja eh. Mutta toisaalta kun mikään ei ole niin kauhean vakavaa oikeastaan. Puhelimia tulee ja menee, paperit ovat puusta, palkka tulee kuitenkin joskus ja kahtia voi jakautua eikun hetkinen, no siis asioita voi aina sumplia. Mikä hiton sana on "sumplia"?

Tänään minulle sanottiin, että kannattaa nauttia matkustelusta vielä kun voi, koska lapset ovat sitten tiellä myöhemmin. Aikookohan joku majoittaa lapsensa ulko-oveni eteen tai lähettää niitä ryntäilemään jalkoihini lentokentällä, vai miksi helvetissä lapset olisivat tiellä elämässäni? Osaan kyllä väistää lastenrattaita, ja esimerkiksi mummot ovat rollaattoreineen ihan yhtä tiellä, mutta ei se matkusteluani estä. Graaah, joskus en vain jaksa oletusarvoa, että nuoren ihmisen (tai erityisesti naisen?) tulevaisuuteen liittyy automaattisesti lasten hankkiminen. Alan tästä lähtien inttämään ihmisille, että nauttikaa nyt vielä kissanhiekattomista vessanlattioistanne ennen kuin kissa tulee taloon.

Maistoin eilen todella hyvää mämmiä.

Yleisesti ottaen minusta tuntuu oikeastaan lähinnä siltä, että puolet sielustani on revitty irti.

Oodi päivälle:
iloiset ihmiset joiden joukkoon minä en kuulu
kohtaavat surullisia ihmisiä joita minä en tunne
jotka ovat vihaisia mitä minä toisaalta en ole
asioista joita on tapahtunut juuri minulle