Kello tulee viisi, voin aloittaa juomisen.
Kaupassa oli jotain uutta lonkeroa Meksiko-lonkeroa, hei tämä on hyvää.
Paprika on hyvää, mutta sen kanssa pitäisi olla tarkkana, koska se voi myös antaa ikävän sivumaun moneen asiaan.
Joskus luin jutun, jonka mukaan nykymusiikki on mollivoittoisempaa kuin menneiden aikojen musiikki. Onko tämä syy vai seuraus? Olemmeko masentuneita, koska musiikki on masentavaa, vai teemmeko masentavaa musiikkia, koska olemme masentuneita?
Exät saavat hirvenpaistia valmistavia tyttöystäviä ja puolen vuoden tuttavuudet ajattelevat olevansa leskiä elämäni rakkaudelle. En tiedä, onko tämä tunne mustasukkaisuutta, vai jotain muuta kyrpimistä.
Mitä perjantai-iltapäivällä kuuluu tehdä?
Mielenosoitus ja pieni kapinan tuntu. Haluan vallankumouksen. Sellaisen järjettömän, että rikotaan ikkunoita ja ihmisiltä murtuu neniä ja mellakkapoliisit tulevat paikalle ja hallitus kaatuu!! Sellainen fiilis.
Toisaalta on ihan mukavaa kävellä katuja ja väistellä merituulta.
Kuuntelin Katan ergonomisia neuvoja ja laitoin kuvaruudun alle kirjan. Pelastuvatkohan niskani ja maailma nyt?
Uutta Suedea radiosta. Uutta Suedea, uutta Suedea, joopa joo, joo joo joo vittu jooooo. Jos sen vielä voi ymmärtää, että junat jatkavat kulkemistaan ja maailma pyörimistään, niin en tajua, miten kaikki Siru-jutut voivat jatkua. Suede julkaisee levyä, Blur tulee Suomeen, pla pla pla.
Vittu aurinko voitko olla paistamatta.
En tiedä miksi, mutta ajattelen koko ajan Tiibetin ylänköä. (Dale Cooper - syndrooma?) Luulen, että minun on lähdettävä sinne mitä pikimiten.
Oodi päivälle:
lyyhistyn puoliksi pöydälle
mitä minä tässä maailmassa
nyyhkytystä
musertavaa musertavaa musertavaa
vaan mikro sanoo bling ja nousen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti