keskiviikko 27. helmikuuta 2013

In restless dreams I walked alone

Ratiritiralla kohta väistyy talvihalla arghhh rallalaa.

Japanilainen surrealismi. Aina höpistään jostain japanilaisesta teknologiasta ja idän ja lännen yhdistämisestä ja animesta ja plaplapla, vaikka yksinkertaisesti kaiken pohjalla on japanilainen surrealismi. Ja surrealismi, ystäväiseni, surrealismi kertoo enemmän mistään kuin mikään muu. Aion kirjoittaa surrealistisen romaanin. Uneni tulevat liittymään siihen. Tai siis se tulee liittymään uniini.

Siitä en tiedä, haluanko Japanissa oppia kääntämään japanilaisia kirjoja, mutta sen tiedän, että haluan sukeltaa tuohon surrealismiin niin, että voin kirjoittaa parhaan surrealistisen teoksen, mitä kuunaan on nähty.

Töissä käyminen on niin rohkaisevaa. Saan siellä aina niin paljon positiivista palautetta, että se tuntuu jo ihan absurdilta. No, osaanpahan jatkossa esitellä itseni. Hei, olen tämmönen nuori friidu Stadista ja olen hyvä kolmessa asiassa: opettamisessa, tanssimisessa ja soutamisessa. Ei vittu, pitäiskö lähteä heti baanalle. Tai siis kuulostan jo aika hyvältä sänkykumppaniltakin noiden perusteella, miettikää nyt hei.

Heh, tänäänpä oli hauskaa: "Haluan kauniin naisen" vs. "Haluan kaunista naista". Suomen kieli kannattaa opetella kunnolla, jos haluaa saada mitä haluaa.

Vaihdoin pullojukan mullat ja siivosin paperini. Ei ole ehkä tarvetta esimerkiksi säilyttää edellisen asunnon kotivakuutuspapereita. Mutta Sirun neuvoja noudattaen säästin joka ikisen palkkakuittini, jos vaikka joudun työttömäksi joskus. Vaikka noin yleisesti ottaen Siru ei ehkä ole se ensimmäinen ihminen, jonka paperiasioiden hoitamisesta ottaisin mallia, mutta...

Jostain syystä pidän sanasta "näytönohjain".

Tänään oli kesätyöpuheita ja kelasin, että jos olisi kesällä töitä metroaseman lähellä, niin siitä olisi aina kätevää metukalla mennä kekeen näkeen Siruu ja puistoelämää, mutta voi vittu no menee siitä suora bussi hautausmaallekin.

Niin ahdistavaa, niin ahdistavaa. Kevättalvikin on, miksei Siru ole valittamassa nenänsä vuotamisesta auringonpaisteessa.

Olen miettinyt viime aikoina elämää ja sen mielekkyyttä ja tullut lopputulokseen, ettei pituus ole ainakaan mikään järkevä pyrkimys. Aion elää juuri miten huvittaa ja sattuu, polttaa tupakkaa, juoda alkoholia, syödä mitä sattuu, nukkua ja liikkua milloin sattuu, kaikkea niin paljon tai vähän kuin ikinä haluan!! Jos kuolen nelikymppisenä, niin voinpahan ainakin sanoa eläneeni! Helvetti vieköön!
Mutta ei kannata käsittää väärin; en ajatellut esimerkiksi alkaa polttaa tupakkaa, koska en pidä siitä, enkä juomaan alkoholia överisti, koska vihaan krapulaa, ja silleen. Mutta tarkoitan vain, että minä en aio perustella minkään tekemättä jättämistä sillä, että se lyhentää elämääni.

Aurinko pyörähtää akselinsa ympäri kerran 25 vuorokaudessa. Hidas veikko.

Oodi päivälle:
typerä typerä maailma
kulinarismia eli
sammakonkasvatusfarmi
luulit varmaan pariisilaisten poimivan ne kaduilta
samoilta joilla on niitä kuuluisia kakkakikkareita
sika, joka puhuu ranskaa
ja isäni, joka taitaa vuoristosaksaa (ja -ranskaa)

jos en olisi näin surullinen itkisin varmaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti