Nyt on joulukuu. Minulla ei ole joulukalenteria.
Huomenna, tai siis tänään, on JLPT-koe. En ole lukenut siihen juuri ollenkaan, eikä minulla ole mitään mahdollisuutta päästä läpi, mutta kaipa sinne pitää mennä, kun on koemaksukin maksettu.
Sain myönteisen päätöksen vaihtoon lähtemisestä. Enpä jaksa selittää sen enempää tuntojani siitä. Tai siis lähinnä hyvin positiivinen juttu.
Mutta niin. Olen tässä viime aikoina lopettanut uskomisen. Tai siis en enää usko. Että Siru on kuollut. Miksi minun pitäisi uskoa sellaista potaskaa? Ei sellainen voi olla totta, joten se on valhetta. En usko siis. Odotan. Ja ikävöin. Ja odotan. En minä ymmärrä, mitä hyötyä siitä olisi, jos uskoisin.
Kävin kuitenkin tänään haudalla. Lunta ei ilmeisesti kauheammin aurata hautausmaalla... Rämmin siis haudalle lunta polviin asti ja sitten raivasin lumen haudalta. Miksei lunta aurata?
Eilen join lähes-kaimani kanssa punaviiniä. Monet tietävät, mihin punaviinin juonti johtaa minun tapauksessani. No niinpä niin. Mutta eipä haitannut. Ainakin mukavan ja tärkeän ihmisen kanssa. Hyvä fiilis.
Ja jotainhan ihmisen on tehtävä.
Koska elämässä on vähän olennaista, pitää keskittyä epäolennaiseen.
Aion joululomallani pelata Wiillä.
En tiedä, vituttaako minua erityisemmin tuo ilma. Lumessa voi rämpiä ja tuulessa palella. Mikäs siinä. Paleleminen ja nälkä turruttaa. Turtuminen on välillä tarpeellista.
Mietin silti, mistä tässä kaikessa on kyse? Ja MISSÄ Siru on?
Oodi päivälle:
Kun palelen tiedän että sinä et
Se voisi lämmittää
Muttei lämmitä
Koska olen itsekäs
ja palelen edelleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti