lauantai 15. marraskuuta 2014

I've never met anyone quite like you before

Kuuntelen New Orderia ja pesen kenkiäni pesukoneessa. Viime kesä oli oikeastaan aika hyvä. En tiedä, mitä sitä nyt marraskuussa mainitsemaan, mutta hyvä se oli kuitenkin. Retkiä maaseudulle ja kepeitä krapuloita. Mutta luulen, että kesä oli välillä myös aika ahdistava, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ei se ollut paha kesä lainkaan. Saako tästä nyt selvää Erkkikään. Kuka lie onkaan, mysteerien Erkki.

Mutta syksy se vasta hyvä olikin. Kolmas perheenjäsen ahtaassa linnassani, hassuja retkiä lähelle ja kauas, uusia ja vanhoja ihmisiä. Välillä olen joutunut jonkinlaiseen liikutuksen tilaan. Melkein tekee mieli käyttää o-sanaa. Mutta o-sanan kanssa tulee olla varovainen, sain tälläkin viikolla erään ihmisen itkemään käytettyäni sitä (onneksi kuitenkin niitä o-sanan kyyneliä). Toisaalta onhan se o-sanan vältteleminenkin pöhköä. Äh, taas hämmennän Erkkiä.

Silti. Onko se väärin, että kaiken tämän tuskan ja paskan jälkeen ja ohessa viimein tuntuu siltä, että asiat ovat oikein? Itseasiassa aika usein tuntuu, että se nimenomaan on väärin, että kai minun pitäisi vielä viettää seuraavat kymmenen vuotta lesken hunnussa.
Eikä pidä. Enkä minä ole kuollut. Minä en ole kuollut. Minä haluan elää.

Niin. Mutta eläminen on haastava juttu, kertakaikkisen haastava juttu.

Tämän päivän haasteita oli mm. siippani saatteleminen lentokoneeseen, mikä meni ihan hyvin kunnes pääsin kotiin ja sain hervottoman itkukohtauksen. Näemme tosiaan neljän viikon päästä uudestaan, että minun ei olisi ollut ehkä välttämätöntä viihdyttää naapureitani niin dramaattisella parkumisella. Mutta joskus pienet asiat tuntuvat niin surullisilta. Toisaalta muistuttavat menneisyyden suurista menetyksistä, toisaalta raapivat menettämisen pelolla.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaipuu on ehkä olennaisimpia tunteita. Ilman kaipuuta ei ole merkitystä.

Oodi päivälle:
pilvet ovat harmaita jo... en osaa sanoa
päivä kestää vain hetken verran
mutta on pakko valvoa
koska liika nukkuminen turruttaa aivot
ihmisten tulisi puhua hiljempaa rakkaudesta
kuten fredi laulaa
mutta joskus tekisi mieli huutaa huutaa huutaa
ei, kuiskata

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti