Äidin kanssa katsoin pari tuntia dokumentteja pingviineistä. Se oli hyvää tekemistä. Luontodokumentit ovat usein laadukkaampaa katsomista kuin monet sarjat.
En oikein keksi enää mitään muuta hyvää ruokaa kuin juustoleivät. Tajusin viime viikonloppuna Kankkiksessa, miten hirveältä makeat asiat maistuvat. En ole varma, olisinko halunnut tajuta sitä. Siis että makea on oikeasti tosi karvasta. Tahmean karvasta. Hyi helvetti.
Tulin eilen Jyväskylästä ja matka kesti 7 tuntia, kiitos VR:n. Sen siitä saa kun lähtee böndelle. Mutta sain luettua tenttikirjaa ainakin paljon. Ihan omituinen tenttikirja muuten, englanniksi vieläpä. On täynnä vain yksityiskohtaisia kuvauksia kielitieteilijöiden tutkimusretkistä Venäjällä ja Suomessa. Siis todella yksityiskohtauksia. Kas kun eivät kerro, mitä minäkin päivänä oli aamiaiseksi.
Mutta on hyvä tietää suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen historiasta!
Tällä hetkellä ei pelota. On surullinen olo. Mutta sellainen seesteisen surullinen. Haluan vain ihmetellä tätä surullista maailmaa. Ei mitään sen kummempaa. Kuukaudet ja vuodet tulevat niin kuin tulevat. Turha niitä huolia. Tehdään mitä tekee mieli. Kyllä kaikki hoituu. Ja jos ei hoidu, niin kokeillaan jotain muuta.
Oodi päivälle:
olen meren aalloilla
enkä ui enää vastaan
vaan odotan näkymää
avomerelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti