Mulla on tosi hienot kynnet nyt.
Kävin katsomassa äidin kanssa Härmän. Se oli ihan hyvä leffa. Paitsi liian pitkä. Tuli sata kertaa sellainen olo "joo, tiedän miltä pelto näyttää, kiitos, voidaanko siirtyä seuraavaan kohtaukseen, ai järvi, joo tiedän miltä sekin näyttää, seuraava kiitos". Mutta silleen ihan viihdyttävä ja jännä. Ja Lauri Tikkanen oli niin hyvännäköinen. Tai siis kaunis. En kestä.
Yliopiston kahvilassa oli tosi hyvää juustokakkua ja seuraa!
Luin melkein kaksi tuntia antiikin kirjallisuuden historiaa. Skhole, mistä sana koulu on tullut, tarkoitti vapaa-aikaa antiikin kreikassa. Mutta vapaa-aikaa sellaisessa merkityksessä, että koska kaikki käytännön asiat on kunnossa, niin voi keskittyä kiinnostavien asioiden tekemiseen. Niinhän se on edelleen, jos joutuu käymään lapsena töissä, ei voi mennä kouluun.
Samassa kirjassa oli lainaus joltain antiikin reippaalta henkilöltä, joka sanoi, ettei ole koskaan vähemmän joutilas kuin joutilaana ollessaan eikä koskaan vähemmän yksinäinen kuin yksin ollessaan. Minä olen kyllä tällä hetkellä aika yksinäinen ja olen yksin.
Näin outoa unta, missä olin joku tummahiuksinen femme fatale. Unessa heräsin krapulassa jostain hotellista ja menin alas, missä oli pitkänmallinen ravintola, jota pitkin sitten kävelin ja noukin suuhuni pöydistä ja tasoilta ruokia ja juotavaa ihan röyhkeästi ja tiputtelin kanssa ruokia lattialle ja naureskelin. Ihmiset tuijottivat, mutta kukaan ei pysäyttäynyt, kun menin niin nopeasti. Sitten päädyin johonkin valkeaan aulaan ja heräsin...
Tuntuu, että on jotenkin lukossa. Töissä pitää esittää. Kaupan kassalla pitää esittää. Yhyyangst. Äh, olen varma, että auttaisi, jos vähän irrottelisi. Elo on ollut vähän ylihillittyä viime aikoina. Sellainen alkaa pitkän päälle vituttamaan. Todella.
Mutta Yu-Gi-Oh!-liigan uudestaan aloittaminen piristi jotenkin. Tai siis jee, Children's Card Games! Lapsuus kuuluu kaikille, myös aikuisille. Monipuolinen elämä on kivaa.
Julia Vuoren Sika-kirjat ovat ihania. Nekin piristävät. Yksinkertainen elämä on myös kivaa.
No niin saanko jo jonkun vuoden sekavuuspalkinnon.
Oodi päivälle:
Jalkapohjan kutina
on ikävää
ja finni tiedät-kyllä-missä
Mutta muut asiat ovat ihan kivoja
Olemisen sietämätön keveys oli hyvä kirja.
VastaaPoistaMut joo, niin liian pitkä tasaisuus on tasaista. Mäkin haluun irrotella! Mut toisaalta, odotan kesäkuuta. En muuten pysty.
mutta älä ole yksinäinen! Et ole yksin. Toisaaalta myöskään suhteellisen yksinäisyyden vertaaminen ei auta, koska subjektiivista se on.